en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Lapsen kokemus vanhempien alkoholinkäytöstä ja perhe- ja lähisuhdeväkivallasta*

« Takaisin

 

Lapset ja nuoret kärsivät väkivallasta, etenkin jos sen rinnalla esiintyy ongelmajuomista. Sekä vanhemman alkoholismi että perhe- ja lähisuhdeväkivalta lisäävät heidän riskiään joutua kohtaamaan ongelmia.

Lapsia ja nuoria rohkaistaan usein pitämään sisällään kodin asioita , jotka liittyvät alkoholinkäyttöön tai väkivaltaan. He joutuvat salailemaan tai valehtelemaan (esimerkiksi vammoistaan) ja vaikenemaan ongelmista kodin ulkopuolella. Tämä tekee lasten ja nuorten hakeutumisesta kodin ulkopuolisen perheen tai palveluiden pariin äärimmäisen vaikeaa. Pelko siitä, että avun pyytäminen ”kostautuisi” jollain tapaa vanhemmille, vaikeuttaa palvelujen piiriin hakeutumista, vaikka heidän lapsensa olisivat vaarassa.

Omin sanoin

Minä luulen, että me syytimme itseämme väkivallasta, koska hän löi äitiä jos hänellä ei ollut rahaa juoda. Koska me söimme kaiken rahan, joka oli tarkoitettu ruokaa varten. (Saunders 1995, 9.)

Isä on joka päivä humalassa, hän lyö minua ja äitiä… Me emme provosoi häntä… Hän mursi kerran käteni. Jos minulle tulee mustelmia, hän lukitsee minut kotiin ja estää minua menemästä kouluun. Hän sanoo, että jos kerron jollekin, hän tappaa meidät… Minua pelottaa… se vain pahenee. (Childline 1997, 23.)

Hän kuvaili kuinka hänen äitinsä lähti ryyppäämään lähes joka ilta. Jos äiti oli humalassa, häntä usein lyötiin. Hänen piti hoitaa nuorempia siskojaan ja veljiään koska ”äiti on usein sängyssä koko aamun”. (Childline 1997, 24.)

Laadukasta tutkimusta, jossa käsitellään elämää riskiympäristöissä lasten näkökulmasta, ei ole riittävästi. Brittiläisen Sarah Gorinin kirjallisuuskatsaus (2004  ”Understanding What Children Say - Children’s Experiences of Domestic Violence, Parental Substance Misuse and Parental Health Problems”  avaa tutkimuksia, joissa käsitellään vanhemman väkivaltaisuutta ja/tai päihteiden käyttöä ja/tai mielenterveysongelmia. Katsauksen tärkeimmät huomiot voidaan tiivistää seuraavasti:

LAPSEN KOKEMUSTEN YMMÄRTÄMINEN

 Lapsi on yleensä paljon enemmän perillä ympäristönsä tapahtumista kuin vanhemmat tajuavatkaan, vaikka hänen ymmärryksensä ei aina riittäisikään. Tästä aiheutuu hämmennystä ja tuntemuksia elämän arvaamattomuudesta.

 Väkivallan ja konfliktitilanteiden todistaminen, kuuleminen tai niissä osallisena oleminen voi olla erityisen haitallista.

 Lapsi saattaa ottaa kotona erilaisia, monimutkaisia huolehtijan rooleja, mikä tarkoittaa että hän joutuu käyttäytymään ikäistään kypsemmin.

 Kodin ilmapiiri voi vaikuttaa merkittävästi koulunkäyntiin ja -menestykseen sekä ystävyyssuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen. Tämä saattaa johtaa eristäytymiseen ja ”lapsuuden menettämiseen”.

LAPSEN TUNTEIDEN YMMÄRTÄMINEN

Lapsella voi olla ristiriitaisia tunteita. Hän tuntee rakkautta ja lojaaliutta vanhempiaan kohtaan, jopa väkivaltatilanteessa, mutta myös häpeää, mielipahaa ja paheksuntaa.

Lapsi huolehtii paljon enemmän kuin huomaammekaan, ja on erityisen huolissaan jos hänen vanhempansa terveys, henki tai turvallisuus on vaarassa.

Lapsen voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että elämä kotona keskittyy päihteisiin ja/tai väkivaltaan ja vanhempiin.

Lapsi voi tuntea voimakkaita menettämisen tunteita. Esimerkiksi vanhempien ollessa fyysisesti tai emotionaalisesti etäisiä lapsi ei pysty olemaan lapsi, koska hän ikään kuin menettää kotinsa, omaisuutensa ja mahdollisuutensa.

Kaikki nämä tunteet kärjistyvät leimautumisen ja salailun myötä.

SELVIYTYMISEN YMMÄRTÄMINEN (COPING)

Lasten selviytymiskeinoissa on runsaasti eroja, riippuen heidän iästään, sukupuolestaan ja kotitilanteen luonteesta. Sisarusten selviytymiskeinot poikkeavat usein huomattavasti toisistaan. Välttely ja levottomuus ovat yleisiä, mikä saattaa tarkoittaa, että tukea ja apua tarvitsevia lapsia on entistä vaikeampi tunnistaa. Tämä taas johtaa voimakkaampaan eristäytymiseen.

On yleistä, että lapsi suojelee muita tai puuttuu usein muiden asioihin.

Lapset kertovat usein, että puhuminen jonkun kanssa auttaa ja vaikuttaa positiivisesti heidän selviytymiseensä.

TUEN TARPEEN YMMÄRTÄMINEN

Lapset, etenkin pojat, voivat kokea muille puhumisen vaikeaksi.

Lapselle avun lähde tai laatu ovat vähemmän tärkeitä seikkoja kuin auttajan persoona ja luonne.

Ammattiavun saaminen voi olla vaikeaa lapselle, mutta sitä saatuaan hän usein kokee sen positiiviseksi asiaksi. Moni lapsi kokee epävirallisen avun (esimerkiksi perhe ja ystävät) hyödylliseksi.

Lapsi haluaa luottamuksellista tukea, jonka kautta tarjoutuu mahdollisuus päästä pois kotoa, saada olla lapsi, pitää hauskaa ja tavata muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä.

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Lapsi valitsee sanansa tarkkaan kuvaillessaan kotiolojaan. Hän näkee itsensä tietyssä roolissa ja vastuussa perheestään.

Lapsi on hyvin tietoinen siitä mitä hänen ympärillään tapahtuu ja on huolissaan. Lapsi käyttää paljon aikaa tapahtumien ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen.

Lapsi voi kehittyä hyvin sinnikkääksi, kanavoiden energiansa tulevaisuuden ajatteluun menneisyyteen takertumisen sijaan.

On hyvin tärkeää ottaa lapsi mukaan päätöksentekoon, semminkin kun monilla lapsilla on erityistarpeita ja paljon vastuuta.

Vuorovaikutuksen puute on avainongelma lapselle, joka tarvitsee ikänsä mukaisia palveluja, mahdollisuuksia ja informaatiota.

Miten lapset selviävät?

Lapset ovat valmiita kokeilemaan melkein mitä vain saadakseen selvää mitä heidän ympärillään tapahtuu ja löytääkseen keinoja selvitä.

Usein keinot, joiden avulla lapset yrittävät selviytyä, sotkeutuvat heidän monimutkaiseen, herkkään, arvaamattomaan ja epävakaaseen elämäntilanteeseensa. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän selviytymiskeinonsa kumpuavat usein ahdistuksen, pelon ja syyllisyyden tunteista.

Monista lapsista tuntuu, ja monille on sanottu, että he ovat syyllisiä tilanteeseen. Heidän selviytymiskeinonsa heijastavat tätä. Pienten lasten on vaikeampi löytää tehokkaita selviytymiskeinoja, koska he ovat riippuvaisempia vanhemmistaan ja kotiympäristöstään. Vanhemmilla lapsilla on karkaamisen tai ystäviin, opintoihin, urheiluun ja muuhun kodin ulkopuoliseen tukeutumisen vaihtoehto.

Jotkut lapset peilaavat itseään vanhempiensa väkivaltaisuuteen, humalassa olemiseen tai vaihtoehtoisesti uhrina olevan vanhemman käytökseen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että väkivallasta ja aggressioista johtuvat häiriöt ja epäjärjestys vaikuttavat lapseen paljon kielteisemmin kuin juominen ja siihen liittyvät selviytymiskeinot sinänsä.

”Yleensä vain menen omaan huoneeseeni ja pysyn siellä yksinäni, jopa senkin jälkeen kun riitely on loppunut. Leikin kissani kanssa päivälliseen saakka. Siihen mennessä isä on jo nukkumassa ja voimme katsoa televisiota äidin kanssa. Joskus itken itseni uneen ja äiti tulee herättämään minut. Tätä tapahtuu usein, suunnilleen parin viikon välein talvella, mutta vähemmän kesällä kun isä on poissa kotoa.”

”Tulen vihaiseksi, huudan, menen huoneeseeni ja olen surullinen. Joskus vetäydyn välttääkseni kiistoja. Jos huomaan, että on alkamassa riita, yritän mennä väliin jotta se loppuisi. Mutta jos kaikki alkavat haukkumaan minua menen huoneeseeni ja yritän viedä huomioni pois kuuntelemalla musiikkia.”

”Olen surullinen, istun huoneessani tekemättä mitään. Minulla on vaikeuksia nukahtaa ja kun nukahdan, uneni on katkonaista, näen painajaisia. Joskus kuulen ääniä, jotka käskevät minun ’karata’. Tunnen itseni usein hyvin hermostuneeksi, ja tunnen itseni vihaiseksi ja aggressiiviseksi koulussa.”

”Yritän välttää konflikteja, olla olematta läsnä, mennä toiseen huoneeseen.”

”Tuhoan jotain, heitän jotain seinää, taloa tai puuta vasten. Tämä saa minut tuntemaan oloni vapaaksi ja helpottuneeksi. Joskus käyskentelen ympäriinsä, silloin voi ajatella mitä olen kokenut ja yrittää selviytyä. Joskus itken tyttöystäväni luona.”

”Nykyään lähden pois kotoa, mutta kun olin nuorempi minä vaan pelasin ja teeskentelin, etten huomannut mitä ympärillä tapahtui.”

Yllä olevat lainaukset on otettu ENCAREn ALC-VIOL-tutkimuksen haastatteluista (http://www.encare.info/alc-viol).

Ovatko nämä huonoja uutisia kaikille lapsille?

Ei ole mitään epäselvyyttä siitä kuinka voimakkaasti alkoholia väärinkäyttävän vanhemman kanssa tai perhe- ja lähisuhdeväkivallan, ja usein vielä monien lisäongelmien, keskellä eläminen voi vaikuttaa lapseen.  On kuitenkin joukko todisteita, joiden mukaan vaikutukset eivät aina ole kaikille lapsille niin kielteisiä kuin suurimmassa osassa tutkimuksia väitetään.

Lasta suojaaville tekijöille ja prosesseille (yksilön, perheen ja ympäristön tasolla) annetaan yhä enemmän sijaa: ne voivat toimia puskurina lapsen ja alkoholia väärinkäyttävän vanhemman aiheuttamien negatiivisten vaikutusten välillä. Tämä ilmiö kulkee tutkimuksissa nimellä resilience, suomeksi se voisi kääntyä sinnikkyydeksi tai sisuksi. 

Mitä tulee vanhempien päihteidenkäytöstä ja perhe- ja lähisuhdeväkivallasta haittoja kokevien lasten ja nuorten elämään tehtäviin interventioihin, on erittäin tärkeää, että ammattilaiset löytyvät työssään tasapainoisen näkökulman molempiin ongelmiin sekä suojaaviin tekijöihin. On yhä yleisempää, että palveluissa, interventioissa ja niiden kehittämistyössä otetaan huomioon myös se, että monilla lapsilla ja perheillä on vaikeasta tilanteestaan huolimatta kyky nähdä voimavaransa ja arvokkuutensa.

*Tämä kirjoitus perustuu Lorna Templetonin encare.info -sivustolle kirjoittamaan artikkeliin

 

« Takaisin

×