en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Vanhempien alkoholinkäyttö ja perhe- ja lähisuhdeväkivalta - Mitä minä voin tehdä asialle?*

« Takaisin

 

Monet vanhempien alkoholinkäytöstä kärsivistä ja perhe- lähisuhdeväkivallan keskellä elävistä lapsista ja perheistä tarvitsevat ammattiapua. Osassa alla listatuista ehdotuksista on kyse arkisista asioista, joita jokainen meistä tekisi vastatakseen vaikeuksissa olevan perheenjäsenen, ystävän, kollegan, potilaan tai asiakkaan avunpyyntöön.

Tätä tavallista tukea voi tarjota ennen asiantuntija-apua ja sen rinnalla. Esitämme tässä erilaisia ehdotuksia vanhemman alkoholin väärinkäytöstä tai perhe- ja lähisuhdeväkivallasta kärsivän lapsen kohtaamiseen. Todellisuudessa näihin kohtiin sisältyy paljon enemmän yksityiskohtia. Seuraavassa kuitenkin avainajatukset, jotka kannattaa pitää mielessä:

- Kannattaa tiedostaa, että saatat olla ensimmäinen ihminen jolle lapsi puhuu, ja hän saattaa olla peloissaan tai poissa tolaltaan. Hän on varmasti joutunut rohkaisemaan itsensä puhuakseen sinulle.

- Kannattaa varata runsaasti aikaa ja hyvä paikka, jotta lapsi saa kertoa sinulle omin sanoin ongelmistaan kotona sekä omista tarpeistaan. Lapsen on hyvä antaa kertoa itse miten sinä voit auttaa.

- Ennen kaikkea kannattaa ottaa huomioon lapsen turvallisuus ja miettiä valmiiksi kysymyksiä joilla voit arvioida riskejä ja niiden edellyttämiä mahdollisia toimia.

- Kannattaa ylläpitää luottamuksellisuutta mahdollisimman pitkälle, mutta myös keskustella lapsen kanssa siitä, ettei se välttämättä ole myöhemmin mahdollista. Jos tilanteeseen puuttuu muita, koeta kertoa siitä lapselle ajoissa ja tukea häntä, sekä pitää hänet mahdollisimman ajan tasalla.

- Kysy lapselta miten hän on selviytynyt ja millaista tukea hän on saanut ja tarvitsee. Pohdi voisivatko muut perheenjäsenet, koulu tai muut ammattilaiset osallistua lapsen tukemiseen. Auta lasta tekemään turvallisuussuunnitelma.

- Varmista, että toimit ja teet lupauksia valtuuksiesi ja roolisi mukaisesti. Keskustele lapsen kanssa siitä mitä apua voit tarjota hänelle. Varmista, että saat itse apua ja tukea tarpeen mukaan esimieheltäsi.

Seuraavat lainaukset on otettu Sarah Gorinin kirjallisuuskatsauksesta Understanding what children say - Children’s  experiences of domestic violence, parental substance misuse and parental health problems. Niissä nousevat esiin positiiviset puolet, joita lapset ovat kokeneet tullessaan autetuksi:

 

Tunnen itseni… onnellisemmaksi kun puhun siitä kuin jos pitäisin kaiken sisälläni. Se auttaa minua koska he tietävät jonkun verran siitä mitä olen joutunut kokemaan ja mitä äitini on joutunut kokemaan ja se auttaa paljon. (ystävistä)

Luulen, että sosiaalityöntekijät ja sellaiset, he tykkäävät puhua asioista, ensin joistain muista asioista, jotta alkaisin luottaa heihin ja sitten voisimme alkaa puhumaan näistä asioista. (seksuaalisesta hyväksikäytöstä)

Se oli hyvä asia koska silloin tiesin mitä he joutuivat kokemaan ja he tiesivät mitä me jouduimme kokemaan. Ja me pystyimme puhumaan siitä, siellä oli ikäisiäni tyttöjä ja poika, ja me istuimme ja puhuimme siitä. (ensi- ja turvakodeista)

… antaa minulle jotain mitä odottaa… olin mukana luovan runouden ryhmässä… siellä saan tunteeni ulos, ajatukseni ulos, se auttaa yleensä tosi paljon. Se on jotenkin terapeuttista. (Young Carer -palvelujen käyttämisestä)

Soitin ChildLinen [auttavaan puhelimeen] kahdesti, oikeastaan ihan vain puhuakseni. On mukavaa kun on joku jota ei tunne, jolle voi purkaa kaiken, vaikkeivät he ihan kaikkea ottaisivatkaan itseensä, kunhan kuuntelevat. Joskus on helpompaa puhua vieraalle ihmiselle, koska silloin voi päästää todelliset tunteet ulos. Ei tarvitse huolehtia siitä mitä he ajattelevat sinusta. Ei tarvitse pelätä, että sanoisi jotain hassua. (auttavasta puhelimesta)

Ammattilaisten epävarmuus

On kuitenkin ymmärrettävää, että monet ammattilaiset ovat hyvin arkoja puuttumaan. He ovat usein epävarmoja parhaista tavoista auttaa lapsia, jotka elävät riskiympäristöissä. Vaikka joskus näyttää siltä, että jotkut ammattilaiset välttelevät tällaisia tapauksia, johtuu ”tekemättömyys” yleensä tiedon ja itsevarmuuden puutteesta sekä väärin tekemisen pelosta.

Monien ammattilaisten, mukaan lukien erityisalojen asiantuntijoiden kuten sosiaalityöntekijöiden, koulutukseen sisältyy hyvin vähän näiden aiheiden käsittelyä siitä huolimatta, että nämä ovat yleinen ja merkittävä osa heidän työtään.

Tämä kaikki saattaa tarkoittaa, että mahdollisuuksista tunnistaa, arvioida tilanteita ja puuttua niihin on puute. Lapset ja perheet putoavat ” verkon läpi”, ja tulevat avun piiriin myöhemmin kun asiat ovat usein paljon huonommin. On selvää, että lasten ja uhrina olevan vanhemman turvallisuus ja hyvinvointi ovat pääasioita.

Mitä tarvitaan?

Tärkeintä on kysyä lapselta, mitä hän haluaisi nähdä tapahtuvan avun pyytämisen jälkeen, ja minkälaisia palveluja he haluaisivat tarjottavan. Tutkimukset ovat paljastaneet, että valitettavasti vain hyvin harvalle vanhemman alkoholin väärinkäytön ja perhe- ja lähisuhdeväkivallan kanssa elävälle lapselle on annettu mahdollisuus puhua näistä asioista. Tätä varjostaa lisäksi myös se tosiasia, että missä esiintyy yksi ongelma on usein myös muita ongelmia.

Lapset ovatkin ilmaisseet haluavansa ja tarvitsevansa ainakin seuraavia asioita:

-    auttavia puhelimia

-    nuorisotiloja

-    harrastusryhmiä

-    vertais- ja tukihenkilöitä

-    opetustuokioita

-    hengähdystaukoja huolehtimisesta (monet lapset joutuvat ottamaan huolehtijan roolin)

-    henkilökohtaista/yksityistä tukea/terapiaa

-    ryhmätoimintaa, esimerkiksi (vertais)tukiryhmiä

-    nettisivuja ja chatteja

-    tukea koko perheelle

-    tukea ensi- ja turvakotien kautta

-    asumispalveluja

-    vaihtoehtoisia asumisjärjestelyjä

-    tukea ei-juovalle vanhemmalle (ja muille perheenjäsenille, kuten isovanhemmille)

 

Yleensä lapset haluavat palveluja, jotka ovat tarjolla sellaisina aikoina sellaisissa paikoissa, joihin heidän on helppo tulla. Myös luottamuksellisuus on tärkeää. Tärkeintä näyttää kuitenkin olevan, että palvelut tarjoavat kuuntelevan korvan lapselle – yleensä lapset ja nuoret arvostavat toisten samassa elämäntilanteessa olevien tai samankaltaisia asioita kokeneiden ihmisten tapaamista.

Lapsiystävälliset palvelut, joihin kuuluu ikään ja kehitystasoon sopivat tilat ja kirjallisuus, ovat tärkeitä. Lisäksi on hyvä muistaa, että perhe, ystävät ja lemmikkieläimet ovat elintärkeä tukimuoto.

Mitä on tarjolla?

Tällä hetkellä tarjolla ei ole käytännössä lainkaan sellaisia palveluja, jotka vastaavat suoraan vanhemman alkoholin väärinkäytöstä ja perhe- ja lähisuhdeväkivallasta samanaikaisesti kärsiville lapsille. On kuitenkin olemassa esimerkkejä palveluista ja interventioista, jotka vastaavat ensisijaisesti jompaankumpaan ongelmaan. Hyviä esimerkkejä tahoista, jotka työskentelevät käyttäen edellä mainittuja menetelmiä, ovat englantilaiset Family Alcohol Serive Lontoossa ja Addaction-järjestön Breaking the Cycle -projekti.

Yksi ENCAREn projekteista on CHALVI , jossa kerättiin ja koottiin sarja esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja palveluista, jotka vastaavat molempien ongelmien kanssa elävien lasten tarpeisiin.

» Lue lisää CHALVI-projektista

Lisäksi on olemassa todisteita, että sellaista interventiot, joissa keskitytään vanhempien tukemiseen voivat vaikuttaa epäsuorasti myönteisesti lapseen. Esimerkiksi behavioraalinen pariterapia (BPT tai BCT), jossa on mukana sekä alkoholismin että perhe- ja lähisuhdeväkivallan kanssa taistelevia pariskuntia, on osoittautunut myönteiseksi asiaksi lapsen psykologiselle toimintakyvylle. Onnistuneesta BCT-interventiosta kumpuavat muutokset vanhemman ja/tai perheen toimintakyvyssä vaikuttavat positiivisesti lapseen. (O´Farrell, t et al. 2004.)

On elintärkeää, että palvelut (olivat ne tarkoitettu sitten lapsille, aikuisille, perheille, päihteiden väärinkäytölle, terveydelle, sosiaalihuollolle, perhe- ja lähisuhdeväkivallalle) kehitetään tehokkaan yhteistyön kautta mahdollisimman tehokkaiden ja asiallisten vastausten aikaansaamiseksi. On tärkeää tunnustaa jokaisen tapauksen ainutlaatuisuus sen sijaan, että olettaisi kaikkien lasten tarpeiden olevan samanlaisia. Lisäksi asiakassuunnitelmissa pitää suunnitella jokaiselle ongelmalle omat ratkaisuehdotukset, eikä olettaa, että yhden ongelman ratketessa kaikki muukin selviää.

Riskiympäristöissä elävien lasten tehokkaan tukemisen avainkohdista käydyn keskustelun tuloksena on hahmoteltu kolme laajempaa teemaa, jotka olisi hyvä ottaa huomioon lasta kohdatessa. Nämä teemat ovat englantilaisesta kontekstista, mutta periaatteita voi soveltaa missä vain:

- Holistinen, moniammatillinen lähestymistapa, joka ottaa huomioon kaikki lapsen tarpeet kokonaisuutena sen sijaan, että luokittelisi lapsen sosiaalisten, koulutuksellisten, terveydellisten ja huolenpidollisten tarpeiden mukaan.

- Aikuisten ja lasten palvelujen välisen yhteyden vahvistaminen, jotta vanhempiensa takia tuen tarpeessa olevat lapset tunnistetaan ja heitä autetaan.

- ”Erityistarpeessa olevien lasten intensiivinen ja kohdennettu tuki, joka toteutetaan universaalin osallisuuden viitekehyksessä” (Statham 2004, 589).

 

Asiakassuhdetta helpottavia tekijöitä ovat toisten roolien ja vastuun ymmärtämien ja kunnioittaminen, vuorovaikutus, säännöllinen yhteydenpito ja tapaaminen, yhteiset arvot, yhteiset koulutukset, tietämys paikallisista palveluista ja yhteystiedoista, selkeät ohjeistukset ja menetelmät yhdessä työskentelylle ja työvoiman pysyvyys.

*Tämä kirjoitus perustuu Lorna Templetonin encare.info -sivustolle kirjoittamaan artikkeliin

 

« Takaisin

×