Joskusolinrikki

Olin 6-7 luokkalainen kun tutustuin turvalliseen aikuiseen. Kotona oli levotonta ja turvatonta. Naapuritalossa asui kuitenkin se nainen, johon tutustuin kaverini kautta. Hänellä oli lapsi ja hän antoi minulle vastuuta, sain hoitaa hänen lastaan sekä tehdä kotitöitä hänen kotonaan pientä rahallista palkkiota vastaan. Suurin palkkio mitä kuitenkin sain ei ollut raha, vaan se, että löysin elämääni ihmisen joka antoi minulle mallin tavallisesta perhe-elämästä. Sain nähdä rakastavan äidin joka huolehti lapsestaan. Sain syödä välillä heidän kanssaan yhdessä tavallista kotiruokaa ja jutella kuulumisia.

Nämä ovat ihan perusasioita mutta niitä asioita minulla ei omassa lapsuudessani kotona kuitenkaan ollut. Tunsin itseni hyödylliseksi ja tärkeäksi. Tulin kuulluksi. Olen erittäin kiitollinen, että minulla oli edes yksi ihminen, kenet koin turvalliseksi aikuiseksi. Se on käsittämättömän arvokasta.

Välitin kiitokseni tälle naiselle vuosia myöhemmin. Hän hämmästyi kovasti, koska ei osannut ajatellakaan kuinka suuri ja eheyttävä vaikutus hänellä oli silloiseen elämääni ja itseasiassa koko loppuelämääni.