Kiitollinenkaikestaelämässä

Vietin koko lapsuuteni alkoholisti-isäni sekä mielenterveysongelmaisen äitini kanssa. Lapsuuteen kuului paljon väkivaltaa, heitteilläoloa ja kaikkea sellaista mitä ei lapsella toivoisi olevan näköpiirissä. Aikuisuuden saralla ja äidiksi tullessani kipuilin omaa lapsuuttani todella paljon.

Yksi rinnalla kulkija on kuitenkin ollut korvaamaton, tätini. Hän on tsempannut läpi vaikeiden ja hyvien aikojen, auttanut niin paljon kun vain on voinut.

Halannut, rakastanut, vienyt lomalle.

Huolehtinut, että näimme myös ns. tasaista lapsen elämääkin.

Täti on ollut korvaamattoman tärkeä. Ilman häntä en nyt opiskelisi itseäni sosionomiksi ja haluaisi auttaa heitä, jotka avuntarpeessa ovat.