LV

Lapsena ja nuorena kaipasin turvallista ja tukea antavaa ihmistä, jota oma isäni ei pullo kädessä ollut.

Kitaransoitonopettajasta tuli minulle läheinen ihminen, jota näin kerran viikossa aina aikuisuuteen asti. Opettaja tuki ja kannusti ja johdatti samalla musiikin ihmeelliseen maailmaan. Musiikista tulikin minulle tärkeä pakopaikka kodin ahdistavalta ilmapiiriltä.

Aina en ollut jaksanut harjoitella kitaraläksyjä, mutta opettaja ei koskaan ollut vihainen, vaan läksyjä harjoiteltiin sitten kitaratunnilla. Vieläkin muistelen kitaratuntejen turvallista ilmapiiriä ja opettajan oppimiseen innostavaa asennetta lämmöllä. Musiikki on minulle edelleen keino paeta mielen sekasortoa ja se auttaa minua rauhoittumaan.