en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä

Sirpaleinen mieli 2012–2016

Hankkeen lähtökohtana oli kehittää uusia toimintamalleja ja lisätä osaamista mielenterveys- ja päihdeongelmien ylisukupolvisen siirtymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Mielenterveys- ja päihdeteemojen yhteys oli näkynyt selvästi A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan piirissä kuultujen nuorten kokemuksissa.

Ääni lapselle -kirjoituskampanjan laaja aineisto vuodelta 2011 osoitti vanhempien päihteidenkäyttöön liittyvän runsaasti eriasteisia sekä vanhempiin että lapsiin kohdistuvia mielenterveyden ongelmia. Varjomaailma-verkkopalvelussa järjestetyissä ohjatuissa vertaisryhmissä oli ilmennyt kouriintuntuvasti, että kodin päihteidenkäytöstä kärsivien nuorten tukemiseksi tarvitaan mielenterveyskonsultaatiota.

Hankevuosien 2012−2015 aikana on rakentunut arvokas ja kestävä yhteistyön perusta kumppanitoimijoiden A-klinikkasäätiön Lasisen lapsuuden, Mielenterveyden keskusliiton ja Suomen Mielenterveysseuran kesken. Tätä perustaa on luotu jakamalla oman työn käsitteistöä, sisältöjä, malleja ja viitekehystä sekä ihan perustyön arkea. Hankkeen aikana solmitut yhteistyöverkostot antavat hyvän pohjan tarjota kunkin järjestön kohtaamille avuntarvitsijoille parasta mahdollista tukea palveluohjauksen keinoin myös hankkeen jälkeen.

Lasinen lapsuus -toiminnassa pidetään esillä tärkeää ja samalla hyvin sensitiivistä aihetta, vanhempien alkoholinkäytön aiheuttamia riskejä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Tälle, usein hyvin latautuneelle teemalle on pitkäjänteisessä toiminnassa löydetty ilmaisutapoja, jotka mahdollistavat viestin välittymisen hyvin erilaisessa asemassa oleville vastaanottajille, sekä hyödyllisen keskustelun syntymisen.

Tämä työ on myös mahdollistanut ennaltaehkäisevän, mielenterveyttä vahvistavan tuen tarjoamisen kohderyhmälle, jota muuten olisi ollut vaikea puhutella ja tavoittaa. Monet nuoret aikuiset, jotka ovat kasvaneet ongelmallisesti päihteitä käyttävien aikuisten kanssa, kokevat tarvitsevansa tukea itsenäistymiseen aikuisuuden alkuvaiheessa. Hankkeessa saadun kokemuksen perusteella vertaistukiryhmät ovat antaneet mahdollisuuden käsitellä omaa elämäntarinaa ja aikuistumisen kipukohtia. Palautteen mukaan ryhmissä tulevaisuuden toiveikkuus on lisääntynyt – oman elämän mahdollisuuksien kirkastaminen ja oman toimijuuden vahvistaminen onkin ryhmien tärkein tavoite.

Merkittävintä Lasiselle lapsuudelle on ollut ymmärtää, miten lapsuuden kokemukset voivat näyttäytyä vielä aikuisuudessa ─ tiedostamattakin. Juominen tai alkoholiriippuvuus ei yleensä ole se varsinainen ongelma, vaan nimenomaan oire, johon usein liittyy ylisukupolvista problematiikka. Päihdeongelmiin liittyvässä ylisukupolvisuudessa ei ole kyse vain päihteiden käytön siirtymisestä, vaan myös toiminta-ja vuorovaikutusmallien välittymisestä tässä kokonaisuudessa. Vanhempien päihderiippuvuuteen liittyvät muut ongelmat kuten mielenterveysongelmat, vanhempana olemisen ja toimimisen pulmat, lapsen elämää sävyttäneet turvattomuuden, huolenpitoa vaille jäämisen, väkivallan, kaltoin kohtelun ja emotionaalisen kohtaamattomuuden kokemukset voivat välittyä kielteisellä tavalla lapsen aikuisuuteen. Tuentarpeen tunnistamisen ja avunhakemisen kannustamisen tärkeys onkin noussut erityisen tärkeäksi seikaksi hankkeen aikana.

Perinteisesti lasista lapsuutta paraikaa läpikäyville ja heitä työssään kohtaaville on viestitty, että ”vanhemman juominen ei ole sinun syysi, et ole yksin ja apua on saatavilla”. Nyt hankkeen myötä viestiä kohdennetaan myös lapsuudessa kaltoin kohdelluille aikuisille kertomalla: ”Koskaan ei ole myöhäistä saada apua”. Vaikka lapsuuttaan ei voi enää muuttaa, lapsuuden kokemusten vuoksi ei tarvitse kärsiä enää aikuisena. Korvaavia kokemuksia voi saada läpi elämän ja avun hakeminen on vahvuutta.

Ylisukupolvisuuskysymysten esillä pitäminen on jatkossakin tärkeää. Toimimaton lapsuus ei suoraan tarkoita toimimatonta vanhemmuutta. Oman, riittävän hyvän vanhemmuuden rakentaminen on kuitenkin helpompaa, mikäli saatavilla on oikeaa tietoa lapsuuden vaikutuksista aikuisuuteen ja vanhemmuuteen sekä tarvittavaa tukea. Tällöin seuraava sukupolvi saa kantaakseen ainakin kevyemmän taakan menneestä.

Lue lisää aiheesta: Hyvään aikuisuuteen  

Lue lisää hankkeen tuotoksista

***

Laura Barck, kuntoutussuunnittelija, Mielenterveyden keskusliitto 
Koko Hubara, kehittämiskoordinaattori, A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus/Varjomaailma 
Minna Ilva, projektipäällikkö, A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus
Marika Ketola, psykologi, Suomen Mielenterveysseura
Janne Takala, kehittämiskoordinaattori, A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus

***

Lasinen lapsuus − Sirpaleinen mieli -hankkeen kohderyhmiä ovat olleet nuoret ja perheellistymisen alkuvaiheita elävät nuoret aikuiset. Hanke on tavoittanut lapsuuden kokemusten taakkaa kantavia ohjatun vertaisryhmätoiminnan piiriin, sekä nostanut lasten ja nuorten kanssa työskentelevien tai sellaisiksi opiskelevien valmiuksia tietotuotannon ja uusien oppimateriaalien avulla. Tämän lisäsi aihetta on pidetty esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Hanketta koordinoi A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminta ja kumppaneina toimivat Mielenterveyden keskusliitto ja Suomen Mielenterveysseura. Kaikki hankekumppanit järjestivät tukiryhmiä kasvokkain tai netissä, sekä osallistuvat uuden aihepiirin tietouden tuottamiseen ja hyvien toimintatapojen levittämiseen. Hanke kesti keväästä 2012 vuoden 2016 tammikuuhun.

×