Joskus tuntuu siltä, kun en voisi vajota omaan herkkään ja tunteelliseen maailmaani, kun joku on aina häiritsemässä vierelläni, enkä voi olla millään rauhassa.
Koulussa aina teeskentelen, että kaikki on hyvin, vaikka todellisuudessa huudan sisälläni apua ja seison keskellä helvettiä.
Isälläni on myös aika pitkät lomat, ja silloin vanhempani juovat monta päivää putkeen. nyt isälläni oli muutaman viikon loma. äidilläni ei ollut, mutta sehän ei heitä estänyt juomasta. tämä on jo neljäs päivä putkeen vanhempieni ryyppäämistä.
Äiti oli sanonu sille ja anonu että lopettaa ja minä olen sanonu kans. Se lopetti päiväksi.
Isä leikki mun nuorimman siskon kanssa ja roikotti sitä yhestä jalasta ja meinas kaatua. Siitä se oli hauskaa mutta meistä ei.
Minun täytyi purkaa paha oloni jotenkin, joten otin syliini edelleen rakkaimman pehmoleluni ja puhuin sille. Se kuunteli. Se oli ainut kenelle pystyin puhumaan ilman, että minua alettiin syyttämään.
Lukittaudun yksin huoneeseeni, vaivun ajatuksiini ja piiloudun maailmalta omaan maailmaani, jossa elämäni on edes siedettävällä tasolla.
Varsinaista juomisongelmaa kummallakaan ei ole, mutta silloin kun isäni juo hän muuttuu aivan eri ihmiseksi (kuten melkein kaikki alkoholia juoneet).
Isäni oli juonut ehkäpä kaljan tai kaksi, erotan sen nykyään hänen puhetyylistään ja tavastaan.