Isäni oli joskus kohtuujuoja. Hän oli mukava ja hauska humalassa eikä se minua häirinnyt. Kuitenkin kun aloin olla jo toisella kymmenellä, alkoi isäni juominen riistäytyä käsistä. Jouduin huolehtimaan paljon nuoremmasta veljestäni, mm. hänen nukkumaanlaitostaan, vanhempieni tapellessa iskän juomisesta.
Muutimme pari vuotta sitten ihan perheenä ja kuvittelin että se helpottaisi. Mutta ei. Homma vain pahenee. Iskä lupaa olla juomatta ja silti ostaa viinaa. Onneksi se vielä on sen verran vastuullinen, että työt on kuitenki etusijalla. Äitini ja isäni ovat eron partaalla. Äiti on monesti uhannut lähteä veljeni ja koiramme kanssa.
Ei siinä, mutta kun iskästä tulee TODELLA inhottava humalassa. Sei ajattele mitään eikä välitä mistään. Niin on äitini suku kuin minut sekä äitini haukuttu pystyyn. Väkivaltaa ei onneksi vielä ole ilmennyt, mutta montaa kertaa on käsi heilahtanut uhkaavasti että lyöntiä odotellessa.
Pahinta on joutua olemaan se jolle äiti uskoutuu, koska ei kai hänellä ole muutakaan. En enää tykkää olla iskän loma-aikoina kotona, koska tiiän et se juo. Oli suuri yllätys kuulla ettei se ollukkaa juonu uutenavuotena. Mutta sekin johtu siitä että se oli vastoin sopimusta juonut aatonaattona ja äiti oli ihan raivona.
Mutta tässä ollaan siinä pisteessä että eroa odotellessa. Tiedän että monella on pahemmin, mutta ei se tämäkään mukavaa ole.