"Olen 16-vuotias tyttö ja olen joutunut valitettavasti näkemään aikusten ryyppäämistä elämästäni todella monta vuotta.
Vanhempani erosivat kahdeksan vuotta sitten, silloin tuli mukaan isäpuoleni, joka on kova ryyppäämään. Aina kun se on meillä, se ryyppää. Se on alkanut menemään pahemmaksi ja äitinikin on alkanut juomaan sen kanssa.
Ensin se ei haitannut minua, mutta sitten tuli mukaan tyypillinen asia: väkivalta. Isäpuoli alkoi uhkailemaan että se tappaa tai lyö minua jos en pidä turpaani kiinni. Muutaman kerran se yrittikin antaa turpiin, mutta tietäähän sitä ettei humalainen osuisi edes ladonseinään, ja surkeinta on: äitini ei usko minua, se vain sanoo että valehtelen koska en pidä isäpuolestani.
Nykyään isäpuoli ei uskalla koskea, kun se tietää, että opiskelen turvallisuusalalle, joten se tietää että osaan puolustaa itseäni. Silti on todellä tuskaista nähdä se, miten aikuiset ryyppäävät, sen takia en vietä paljoa aikaa kotona, ei sitä meininkiä jaksa katsoa kun humalaiset riehuvat keskenään.
En tiedä mitä tehdä asialle, mutta sen tiedän, että sitten kun muutan pois kotoa, en enää ikinä palaa, sen verran olen kokenut kaikkea pahaa täällä. Muutan mahdollisesti pois kotoa kahden vuoden päästä kun valmistun, mutta epäröin, koska en tiedä miten äidilläni alkaa sitten menemään ja mitä se menee tekemään sen äijän kanssa.
Pelkään myös, että joudun ammatissani vielä niiden kanssa vastatusten. Nykyään selviän sillä että opiskelen ja lasken aikaa milloin pääsen pois tästä helvetin esikartanosta. Kaveritkin auttaa kun antavat vietää niillä yöt ja olla niillä niin kauan kuin tarvitsen.
Osaako kukaan neuvoa muita selviytymiskeinoja tämän asian kanssa? Itse en tiedä jaksanko tätä katsoa enää kauaa ja olisi kiva kuulla, jos jollakin olisi hyviä neuvoja, miten pärjätä tämän kanssa."