Sirpaleista koottu

Koti oli kovin epävarma. Koko ajan piti kulkea tuntosarvet pystyssä. Piti tietää, millainen ilmapiiri vallitsee, jotta osasi olla.

Eihän se mitään elämää ollut. Parasta oli se, että yhden puhelinsoiton päässä oli ystävän perhe. Hänen äitinsä lähti vaikka keskellä yötä hakemaan jos sikseen oli.

Muutenkin se koko perhe oli mulle tosi tärkeä. ❤ oon ikuisesti kiitollinen. Siellä ei puhuttu niinkään kotiloista, mutta sai puhua jos halus. Siellä sai olla lapsi. Tehdä huolettomasti asioita. Syötiin yhdessä saman pöydän ääressä ilman kummallista ilmapiiriä.