en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


MMM

suomi

Kun tulee koulusta kotiin, odottaa että äiti saapuisi suoraan töistä kotiin, auttaisi läksyissä ja olisi meidän lasten kanssa. Äitiä ei näy, ei kuulu. Soitan, äiti vastaa: Meinin yhdelle, tulen kohta kotiin. Soitan uudestaan: Otan vielä pari tulen sitte, Taas soitan: Tuun salkkareihin mennessä. Viimeinen soitto: Tuun joskus laita pojat nunnukaan (pikkuveljet). Tämän puhelun jälkeen puhelin lentää seinään, olen vihainen, olen väsynyt, olen surullinen, läksyt on tekemättä koska en osaa ja tarvitsisin aikuisen apua. Pikkuveljet ovat tehneet läksyt, koska autoin heitä. Seuraavaksi huudan veljeni syömään jonka jälkeen nukkumaan, usein muutamien huutojen jälkeen. Meillä on veljien kanssa vain vuosi ja pari ikäeroa, mutta välillä tuntuu kuin olisin ollut heidän äiti. Joskus pakotan veljeni hakemaan äidin pubista, veli ei halua mennä sinne, silti pakotan. Joskus luen veljille iltasadun ennen nukkuman menoa tai laulan sinisen unen. Kun pikkuveljet nukkuvat minä odotan kunnes väsyn itsekkin nukkumaan.

Seuraavana päivänä sama tilanne. Viikonloppuisin äidillä saattaa olla kavereita kylässä ja he yhdessä ottavat. Seuraavaksi kuuntelen huoneessani kuinka äiti kertoo miten isä pahoinpiteli, raiskasi ja teki muuta kammottavaa joskus hänelle ja äiti jouti pakenemaan turvakotiin meidän lasten kanssa. Tiedän mitä nämä tarkoittavat ja sanon kaverilleni, joka on meillä yötä, että äiti vitsailee. Itse tiedän sen olevan totta.
Kerran menimme mummolle hoitoon kun äiti meni katkaisuhoitoon, tällöin itkin äitille " äiti en halua, että sä juot enää". Äiti lupaa muuttua. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Isä juo myös, siksi he äidin kanssa alunperin erosivatkin. Näen isää monesti kaupassa käydessä. Isä on aina kännissä, ja häpeän kun kaveritkin näkevät sen. Hän ei käyttäydy normaalisti ja usein ohikulkijatkin huomaavat sen.

Kuitenkin ollessamme mummolla useinki, myös mummo ja ukki juovat kotona. Tällöin he alkavat tappelemaan ja huutamaan, väkivaltaakin on nähty ja talossa voi olla muistakin juomassa. Taas kuulen totuuksia menneistä tapahtumista. En halua kuulla niitä. Taas ne huutavat, menen huoneen nurkkaan jonne muut eivät näen. Itken yksin, pelkään. Seuraavaksi joku tulee ja vie minut toiseen huoneeseen.
Mennessäni ylä-asteelle en tullut toimeen äitini mies-ystävän kanssa, hän haukkui minua ja oli itsekin aikamoinen alkoholisti. Lopulta muutan mummolle. Mummolla kuitenkin juodaan myös. En saa iltaisin unta kun he huutavat kännissä, huudan takaisin, mutta huuto jatkuu, se tulee läpi peiton jonka alla itken hiljaa yksin. Joskus suutun mummolle ja hän kännissä pyytäen minua muuttamaan takaisin äitin luokse "jos täällä en kerran viihdy". Nyt itken, minut on hylätty kodista, ja toisesta kodista. Missä voin olla niin että saan olla rauhassa ja tiedän ettei tarvitse lähteä minnekkään?

Kuulen pikkuveljeni puhuneen kuinka oli kivempaa kun sisko asui kotona. Tämä tekee surulliseksi. Seuraavaksi mummoni kertoo kuinka hän aikoo tehdä itsemurhan ja toivoo etten minä sitten löydä häntä. Vuosia kuluu eikä mikään muutu. Itse päätän, että aion pärjätä paremmin ja alankin ammattikoulussa saamaan huikeita arvosanoja. Muutan taas äidin luokse, asun siellä vuoden jonka jälkeen olen täysi-ikäinen.

Lopulta täytettyäni 18- vuotta, muutan omaan asuntoon. Koko pienen ikäni olen odottanut tätä hetkeä, hetkeä jolloin saan olla rauhassa. Mutta ei. En pääse eroon juopuneista läheisistä ja heidän ongelmistaan. Enkä saa mielestäni vuosien tapahtumia, ei en voi puhua niistä ne sattuvat liikaa, tässä oli vain murto-osa kaikesta vääryydestä jota olen kokenut ja itken edelleen tätä kirjoittaessani. Haluaisin kaivaa kaikki lapsuuteni unohdetutkin asiat esiin ja kirjoittaa ne ja jakaa muiden kanssa, mutta en pysty siihen yksin, en ainakaan vielä kun ei ole ketään kenelle puhua.

Monet aikuiset eivät ymmärrä miten julmalla tavalla he satuttavat lapsiaan juomisellaan, ja kuinka pitkät arvet niistä voi jäädä loppuelämäksi. Haluan aikuisten lukevan näitä tarinoita ja toivon heidän ymmärtävän sitä kautta miten alkoholia käyttää lasten läsnä ollessa tai heistä huolehtiessa. Myös kaikkien ihmisten pitäisi puuttua herkemmin jos havaitsevat alkoholin käyttöä lasten läsnä ollessa. Myös koulu. päiväkoti ym. henkilökuntaa tulisi kouluttaa paremmin havaitsemaan ja puhumaan näistä asioista, sillä nyt kun jälkeenpäin miettii ja lisäksi alan ammattilaisena, niin kyllä meissä lapsissakin oli piirteitä joihin olisi voinut puuttua vaikka ulkopuolelle esitimmekin kaiken olevan kunnossa.

On tavallaan vaikea kuvitella elämää ilman tällaista menneisyyttä, koska se on kasvattanut minut juuri tällaiseksi kuin olen ja vahvaksi sekä ymmärtäväiseksi. Kuitenkin toivoisin, että olisin saanut kokea lapsuuden rauhassa eikä olisi tarvinnut olla perheen "pikku-aikuinen". Sillä monesti kun miettii lapsuuden muistikuvia, ne ovat aika surullisia. Kuitenkin jos vanhempani eivät olisi juoneet, voisivat he olla yhdessä edelleen, heillä voisi olla oma- asunto yhdessä ja meillä lapsilla paljon turvallisempi ja onnellisempi olla. Aina joku olisi auttamassa ja kuuntelemassa. Voisimme nauraa koko perhe yhdessä ja veljienikin asiat voisivat nyt olla paremmin. Eikä enää tarvitsisi itkeä vaan voisi muistella nauraen lapsuutta.

MMM

×