en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


Emmä tiiä

suomi

Pahinta kai oli etten voinut käsittää mistä oli kyse, olin hämilläni, peloissani ja turvaton. Ajauduin pian siihen, että jäin valvomaan aamuyön tunneille vanhempieni "biletystä" ja pelkäsin sohvalla tai omassa sängyssä, johon minut lopulta pakotettiin, koska hakkaaminen alkaa. Toisinaan jouduin peittelemään äitini juomista isältäni, esittämään että kaikki on hyvin, piilottelemaan pulloja, valehtelemaan... Silloin jäi oma sosiaalinen elämä, kun piti aina koulun jälkeen kiiruhtaa kotiin katsomaan kuinka kännissä äiti oli. Aikuisiässä olen saanut kärsiä paljon vanhempieni juomisesta. Pyristellä pois arkuudesta, epäsosiaalisuudesta, valehtelusta.. ja tavallaan koen kovaa tarvetta onnistua kaikessa mitä elämälläni teen ja se aiheuttaa välillä omassa elämän hallinnassa ongelmia. Nyt en ole enää katkera, nyt ymmärrän, mutta koen edelleen turvattomuutta ja pelkoa. Lapsena aina ajattelin sen loppuvan, sitten kun vanhemmistani aika jättää, mutta nyt ymmärrän, että se vaatii itseltäni aikaa ja asioiden hyväksymistä. Vasta vuosikymmenien jälkeen olen sanonut kerran pari ääneen että vanhempani ovat alkoholisteja.

Oma sisarukseni oli sanaton turvani. sulkeuduimme myös toisillemme niin, ettemme puhuneet juuri tapahtuneista. vasta aikuisiällä olemme avautuneet ja yhteiset kokemukset ovat tehneet meistä toisillemme läheiset ja tärkeät, olemme terapeutteja toinen toisillemme. Kadun vieläkin sitä, että joskus tuli sisarta kohdeltua yhtä ikävästi kuin vanhempamme kohtelivat meitä, toimin samoin kuin vanhempani alkoholin vaikutuksen alaisena. Olin silloin vielä pieni lapsi ja opin heiltä tavat, joilla luulin että pitää toimia. Olen ikuisesti onnellinen siitä, etten ikinä mennyt yhtä pitkälle kuin he menivät sanoissaan ja käytöksessään.

Haavepäivä olisi varmasti ihan tavallinen päivä, ilman sitä pelkoa ja sitä huolta ja vastuuta, jota olen vanhemmistani joutunut kantamaan. Parhaat hetket olivat, kun istuimme koko perhe olohuoneessa television ääressä, eikä alkoholia juotu (ainakaan kahta saunaolutta enempää), vanhempieni kaverit eivät tulleet muistelemaan syntyjä syviä ja huudattamaan musiikkia aamu yöhön saakka. Oli rauhallista ja kaikki oli läsnä oltiin vaan.

Emmä tiiä

×