en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


Happy Childhood

suomi

Taisin olla ensimmäisellä luokalla, kun vanhempani erosivat, syynä se suomalaisten perinteisin, viina. Muistoni isäni juomisesta ovat ristiriitaisia, sen mitä niistä nyt satun muistamaan. Toisinaan isä oli juopuneena se hauska isä - leikittiin ja pelattiin yömyöhään ja isä nauratti meitä. Olihan juopuneen, hassuttelevan isän menoa hauska katsella. Toisinaan taas isä ei ollut kivaa seuraa pienille alakoululaisille, kun hän oli juonut.

Olimme erään viikonlopun ajan isämme luona kaukana sivistyksestä. Isä on kova puhumaan juopuneena, ja nyt hän halusi kertoa jotakin veljelleni, en muista tähän hätään että mitä. Veljeni meni isän luo ja seurasimme pikkusiskoni kanssa sivusta, kuinka isä saarnasi veljellemme jostakin ja puristi veljeäni hartiasta. Ei sille oikein mitään syytä ollut, mutta muistan kuinka siskoni kanssa vain tuijotimme kauhuissamme tätä tapahtumaa ja lopulta minä pyysin isää lopettamaan. Isä lopetti, ja juoksimme veli itkua tuhertaen piiloon aitan taakse ja soitimme äidillemme. Piileksimme aikamme sisaruslaumassa isää piilossa syksyn pimeydessä, soittaen äidillemme, että tulee hakemaan isän pois - se on taas juonut viinaa. Vanhimpana veljemme käski meidän pikkusiskojen olla hiljaa, ettei isä huomaa meitä. Oli helpottavaa kuulla auton ääni, nähdä auton valot ja tietää että ihan kohta äiti tulee ja puhuttelee isää, ja päästään takaisin kotiin nukkumaan.

Erään kerran taas muistan isäni ja äitini riidelleen. Juoksimme pikkusiskoni kanssa saunaan piiloon, kun vanhempamme pitivät niin kovaa meteliä. Pikkusiskoni pelkäsi, että isä satuttaa äitiä, mutta koetin isosiskona lohduttaa, että ei isä äitiä löisi. Lopulta näin äidin juoksevan ulko-ovesta, enkä tiennyt mitä oli tapahtunut. Juoksin hädissäni äidin perään talon taakse, ja siellä äiti itki nojaillen talon seinään. Äiti otti minut syliini, ja muistan elävästi, kuinka äiti vannotti minulle, että tämä ei ole missään nimessä teidän lasten syy. Tämä on aikuisten asia, ja te ette ole tehneet mitään pahaa. Vika on vanhemmissa.

Vaikka muistankin useita ikäviä muistoja isäni alkoholismiin liittyen lapsuuteni ajaltani, niin täytyy kuitenkin lohduttautua sillä, että huomattavasti enemmän muistan niitä hyviä muistoja isästä. Isä oli ihan huippu-isä, kun oli selvinpäin. Isä oli rakastava, huolehtiva, hauskuuttava isähahmo. Saimme tehdä kaikkea sitä, mistä kaupunkilapset saattoivat vain uneksia. Isän kanssa saimme kokeilla kaikkea huisia, josta puhuttiin vielä vuosia myöhemminkin, kuten yötuulastus, monen monet veneretket lähisaaristoihin, iltaiset retket autiotalolla tai viikonloppuaamu purolla, jolla isäkin oli lapsena leikkinyt. Ja kaikenlaista pientä extremeä, mikä sai lapsen mielen kirkastumaan vähintäänkin loppupäiväksi. Sellaisia ihania muistoja.

En halua olla vihainen isälle, koska koen että viha vain tuhoaa ihmistä, ja minulla oli isän alkoholismista huolimatta aivan ihana lapsuus. Alkoholismi on vaikea sairaus, ja suomalaismiehen kantti ei vain aina kestä mennä vieroitukseen, niin kuin isäni tapauksessa oli.
Lähinnä äiti oli se aikuinen, joka piti meidän lasten puolia ja saarnasi isälle siitä, miten alkoholi pitäisi pitää visusti poissa lasten ollessa läsnä. Tietysti laaja ja hyvä ystäväverkosto auttoi myös, vaikka isän alkoholismista vaikenin suhteellisen vanhaksi saakka, enkä kokenut tarvitsevani mitään apua. Isä kyllä auttoi itsekin, koska kun hän oli selvinpäin, hän toisinaan pyyteli anteeksi ja puhui meille, kuinka vaikeaa alkoholista on olla erossa. Eli hän selvitti asiaa meille myös omasta näkökulmastaan, ja se oli vain hyvä se.
Vielä jonain päivänä isä pääsee täysin irti alkoholista, tiedän sen.

Happy Childhood

×