en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


Maija

suomi

Isä joi paljon, muistan kun me lapset itkimme puntissa kiinni ja pyysimme, että jää kotiin, älä lähde kaljalle. Koskaan pyyntömme ei auttanut ja äidin ainoa kommentti oli että hänen pyyntönsä ei auta, pyytäkää te. Lopulta me lapset lakkasimme pyytämästä. Perjantaipullosta se aina lähti, sitten lähti kunto, työpaikka ja lopulta henki. Vanhempien ainoat ystävät olivat alkoholisteja jotka sitten seläntakana naureskelivat, miten tuo yks on aina selvinpäin mukuloiden kanssa ja toinen senkun juo.

Yleensä kun sukua tuli käymään, korkattiin kossu tai muu tujakampi, eikä aikaakaan kun sauna lämpeni. Sitten pelättiin tulevatko ne koskaan pois sieltä, saavatko ne tappelun aikaiseksi siellä vai vasta yöllä keittiön pöydän ääressä. Toisinaan niitä äijiä tuli pää auki sieltä saunasta. Joskus aina paiskattiin olohuoneen pöytä ympäri, joskus heitettiin joku äijä keittiön pöydälle. Joskus isä tuotiin auton peräluukussa kotiin ja rojautettiin pihanurmikolle kuin paskainen matto.

Koskaan et voinut tietää koska täytyy juosta ulos. Koskaan et voinut täysin luottaa edes siihen selvään vanhempaan, joka ei meitä saanut pois siitä tilanteesta. Alistettuja, häväistyjä, näkymättömiä.

Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät että on toinenkin tapa elää. Toivon että ihmiset jotka elävät perheväkivallan keskellä, saavat rohkeutta lähteä ja ottaa ilmaa siipiensä alle. Toivon, että valistustyötä kouluissa tehtäisiin kohtaamalla nuoret niin silmästä silmään, että viesti menee perille: apua on tarjolla.

Maija

×