en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


Mmisery

Isä on juonut koko elämäni ajan. 22-vuotta. Lapsuusmuistoni isästä ovat ne, että hän tulee humalassa kotiin, sammuu ja tappelee äidin kanssa. Muistan istuneeni nurkassa ja pelänneen. Äiti oli niin väsynyt tilanteeseen, että saattoi lyödä isää.

Kun aloin ymmärtämään asioita, niin ahdistuin isäni juomisesta. Halusin auttaa häntä, halusin että hän lopettaa juomisen. Stressasin joka viikonloppu sitä, että kuinka paljon isä juo, sammuuko hän, oksentaako hän tai onko hän aggressiivinen. Isä ei koskaan lyönyt, mutta satutti sanoilla ja sai minut monta kertaa pelkäämään.

Säälin isää. Kun hänet kannettiin kotiin, niin tunsin myötätuntoa ja sääliä, vaikka minun olisi pitänyt olla vihainen, sillä hän on pilannut lapsuuteni.

En enää jaksanut ja muutin kotoa pois. Kärsin masennuksesta, joten tiesin, ettei poismuutosta seuraa mitään hyvää. Ehdin asua puoli vuotta yksin ja olin niin epätoivoinen, että yritin itsemurhaa. Muutin takaisin kotiin, jossa isä joi edelleen ja entistä enemmän.

Nyt onneksi muutimme äidin kanssa pois. Silti se sama tuska seuraa minua. Säälin isää ja haluan auttaa häntä, ennen kuin hän juo itsensä hengiltä.

Yritin olla viikonloput pois kotoa tai vanhempana juoda itsekin, jotta ei tunnu niin pahalta. Lapsena tukeuduin paljon veljeeni.

Elämä oli rankkaa pelkästään oman masennukseni takia. Isä teki siitä vielä rankempaa. Viiltelin, jotta paha olo kaikesta katoaisi hetkeksi. Jotenkin vain selvisin. Opin sopeutumaan. Opin elämään sen tuskan kanssa. Äiti ei onneksi juo ikinä humalaan asti.

Mmisery

suomi
×