en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


Nollasummapeli

Molemmat vanhempani juovat ja joivat koko lapsuuteni. Heidän juomisensa on henkisesti vammauttanut minut lopuksi elämää. Olen aikuisena paremmin ymmärtänyt itsessäni/ ajattelussani olevia ongelmia, mutta se ei lohduta silloin kun kokee olevansa ulkopuolinen, eikä pelko ja itseinho hellitä.

On vaikeata, koska vanhempani eivät koskaan tule pyytämään anteeksi, eikä edes ymmärtämään kuka olen. Olen ollut vihanen, mutta siitä ei ole apua ja kaikki negatiiviset tunteet vain syövät omaa jaksamista. Yritän antaa anteeksi, mutta se on vaikeata kun kukaan ei pyydä. On vain turhuus. Kaiken turhuus. Voin tehdä mitä vain. Voin tehdä itsestäni kuinka menestyneen tms., mutta sisältä tunnen olevani yksin ja ulkopuolinen. Tuntuu kuin kukaan ei välittäisi. Tiedän, että välittää, mikä aiheuttaa kiitollisuuden velkaa ja suorituspaineita, ettei vain hylättäisi.

Koska olen ymmärtänyt, etten saa vanhempia ymmärtämään itseäni olen kohdistanut kaikki vaatimukset itseeni. Koen, että minulla on kaikki avaimet tehdä itseni onnelliseksi, mutta koska en ole onnellinen, tunnen jatkuvasti epäonnistuvani.

Ei vanhempieni juominen minusta tällaista tehnyt, vaan se jatkuva irrationaalinen käytös ja äkkiä muuttuvat mielialat, tappelut keskellä yötä, rääkyminen, jatkuva häpeä, vanhempien syyllisyydestä johtuva heidän alistuva ja toisinaan yliminäinen käytös, pelko... Ja niin turhaa. Kenelläkään ei ollut enää kivaa. Ei vanhemmilla silloin, eikä nyt.

Sinä, joka juot lapsen seurassa, pysähdy, elämä on liian pitkä elääksesi aina vain hetkessä. Se syyllisyys ei katoa, vaan kasvaa juomalla. Tee valinta. Ja muista pyytää anteeksi. Olen joskus nähnyt vanhempani selvinpäin iloisena. Rehellisesti, aidosti iloisena. En muista, missä se fyysisesti tapahtui, mutta se tuntui kodilta. Se tuntui siltä kuin elämään voisi luottaa ja että se olisikin kuin helppoa. Mutta aina se päättyi ja kaaos ja sekoilu jatkui. Mistä jäi sellainen olo, että kaikki hyvä mitä tapahtuu, niin täytyy tapahtua aina saman verran pahaa. Sitten alkaa jo pelkäämään kun hyvää tapahtuu, että mikä on se paha, mikä korvaa tän hyvän. Elämän nollasummapeli.

Ei minulla ole raittiita vanhempia, enkä oikein osaa kuvitella millaista se olisi. Ei haaveilu tuo minulle kuin katkeruutta ja se ei hyödytä ketään. Minulla on nämä ja näillä mennään.

Nollasummapeli

suomi
×