en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


Peppi

suomi

Syytin pitkään itseäni siitä, että en pystynyt estämään vanhempieni juomista. Yritin kyllä kovasti. Minä ja veljeni piilottelimme pulloja, lantrasimme viinaa vedellä, kätkimme lompakoita perjantai-iltaisin ja yritimme samalla käyttäytyä vanhempien mieliksi. Näillä ei kuitenkaan ollut mitään huomattavaa vaikutusta. Juomista saa aina jostakin, jos janottaa. Vihasin viikonloppuja. Silloin en voinut kutsua kavereita käymään tai varsinkaan yökylään, koska pelkäsin että he näkisivät vanhempani joko humalassa tai hirveässä krapulassa. Pysyttelin kotona viikonloppuina, koska pelkäsin että kotona tapahtuu jotakin juuri silloin kun en ole vahtimassa. Jos olin muualla kuin kotona, niin en pystynyt olemaan ajattelematta kotitilannetta. Olin koko lapsuuteni ja teinivuoteni hirveän ahdistunut alituisesta huolehtimisesta. Vasta noin vuosi sitten tajusin, etten ole vastuussa vanhemmistani. Se helpotti aikalailla.

Toivoisin, että aikuiset pystyisivät pitämään juomisensa kohtuuden rajoissa. Tiedän että monille se on vaikeaa ja jopa mahdotonta, mutta silloin kannattaisi hakeutua saamaan jotakin apua asiaan edes lasten takia. Lasten ei pitäisi joutua olemaan aikuisia ja huolehtimaan vanhemmistaan ja muista perheen lapsista, eikä heidän pitäisi joutua kantamaan sisällään painavia salaisuuksia kodin tapahtumista.

Toivoisin, että menneisyyden muuttaminen olisi mahdollista. Poistaisin alkoholin kokonaan pilaamasta lapsuuttani. Toisinaan mietin, että minkälainen olisin nyt jos vanhempani eivät olisi juoneet. Olisin ehkä avoimempi, koska en olisi oppinut salailemaan asioita. Muutamat ystäväni sanovat minua takakireäksi sen takia että en itse käytä alkoholia. Varmasti he ymmärtäisivät jos tietäisivät syyn, mutta en ole vieläkään valmis puhumaan siitä. Suomessa on hyväksyttävämpää olla rapajuoppo kuin täysraitis. Siinä on jotakin vääristynyttä.

Peppi

×