en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


Sofi

Onnellisin muistoni lapsuudesta on lauantai-ilta, jonka näen mielessäni vieläkin. Äiti ja isä istumassa sohvalla vierekkäin täyttelemässä sanaristikkoa. Selvinpäin. Rahat olivat loppu, ei ollut varaa edes viinaan.

Perheeni on tavallinen suomalainen ydinperhe. Työssäkäyvät vanhemmat, kaksi lasta sekä kaunis omakotitalo. Seinien sisäpuolella tapahtuu kuitenkin vähemmän kauniita asioita. Asioita, jotka särkivät lapsuuteni. Minulta vei kauan tajuta, että vanhemmillani on alkoholiongelma. Pieni lapsi ei käsittänyt, miksi iltaisin ja viikonloppuisin äidin ääni muuttuu kimeäksi? Miksi isin silmät ovat sameat ja puhe tökkii? Miksi äiti kulkee kylpytakki auki ja käy lukemassa iltarukouksen viiteen kertaan? Miksi isi nukkuu lattialla?

Muistan, kuinka alkoholi hallitsi lapsuuttani ja nuoruuttani. Kavereita ei uskaltanut tuoda yökylään. Pelotti myös lähteä yöksi pois, jos sauna vaikka unohtuisi päälle tai äiti kaatuisi. Aina uutenavuotena koko suku kokoontui meille. Isä kävi illan aikana useasti ulkovarastolla. Kun keskiyöllä muut isät ampuivat raketteja, minun isäni ei pysynyt enää pystyssä. Löysin varastosta tyhjän viinapullon. Itkin itseni iltaisin uneen ja rukoilin, ettei äiti ja isä enää joisi. Jumala ei tainnut kuulla.

Haluan itsekin perustaa perheen ja saada lapsia, sitten tulevaisuudessa. Yhden lupauksen voin kuitenkin heille tehdä jo nyt: Lasteni ei tarvitse koskaan nähdä vanhempiaan humalassa.

Sofi

suomi
×