en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


Ulkosuomalainen

Menetin isäni jo varhain, 6-vuotiaana ja sen jälkeen oli vuorossa muutto pääkaupungista takaisin äidin kotipaikkakunnalle. Äiti alkoi alkoholisoitua muutamaa vuotta myöhemmin, jolloin hän keksi kotiviinin tekemisen pihamme antimista. Äiti oli erittäin siisti kaappijuoppo, jonka paheesta tiesi vain perhe, mutta minun lapsuuteeni se vaikutti silti ikävällä tavalla. Pelkäsin aina, että äiti joisi, koska silloin hän muuttui ihan eri ihmiseksi. Äiti pystyi purkamaan negatiivisia tunteitaan ainoastaan humalassa, silloin hän saattoi olla pistävän pirullinen tai erittäin tunteellinen itkupilli, vaikka hän normaalisti oli tyylikäs ja itsevarma nainen.

Kun tulin esimerkiksi harrastuksista kotiin, ensimmäinen ajatukseni oli aina tarkistaa oliko äiti jo juonut. Kotona kuuntelin hänen askeleitaan ja kun komeron ovi kävi, tiesin, että taas ollaan sillä tiellä, josta on paluu vasta seuraavana päivänä. Iltaisin valvoin aina kunnes aikuiset olivat nukkumassa (äidillä oli uusi avopuoliso, joka käytti vain aivan hieman alkoholia, ja oli minua kohtaan aina täysin korrekti, tavallaan ainoa aikuinen minun puolellani, minun turvani).

Kun muutin pois kotoa, oli helpotuksena se, etten joutuisi enää kyräilemään tätä alkoholijuttua. Valitsin elämänkumppanikseni miehen, joka ei käytä alkoholia, mutta jolla on silti arvaamaton tunne-elämä (mutta ei silti väkivaltainen). Vasta terapiassa kävi ilmi, että nykyisen perheeni tunneilmapiiri on kovin samanlainen kuin lapsuudenkotini. Terveemmin kasvanut nainen olisi etsinyt toisenlaisen kumppanin. En ole oppinut rakastamaan itseäni, koska koin niin paljon välinpitämättömyyttä lapsena. En osaa odottaa rakkautta. Itse käytän vain vähän mietoja alkoholijuomia, ruoan kanssa. En halua lapselleni omaa kohtaloani. Lisäksi haluan kaikin tavoin osoittaa lapselleni kuinka paljon häntä rakastan, sillä äidin alkoholinkäyttö oli karmaisevinta juuri siksi, että siinä ilmeni niin selvästi se, että minun tunteillani ja pyynnöilläni ei ollut mitään merkitystä. Pullo voitti aina.

Ulkosuomalainen

suomi
×