Lasinen lapsuus aikuisuudessa

Lasinen lapsuus tarkoittaa monelle lapsen elämää aikuisten maailmassa, jossa päivät täyttyvät vastuusta, huolesta ja pelosta. Lapsi joutuu harppomaan hänelle kuuluvien kehitysvaiheiden ohi. Lapsi on taitava kehittämään selviytymiskeinoja ja kasvaa vuosi vuodelta kohti itsenäistä toimintakykyä, mutta moni turvallinen kehitysaskel voi jäädä ottamatta. Perheenjäsenten roolit voivat kääntyä päälaelleen. Lapsi voi pahimmillaan joutua huolehtimaan itsestään, sisaruksistaan ja jopa vanhemmistaan. 

Varhaisen vuorovaikutuksen toimimattomuus, luottamusta kasvattavan lähiympäristön puuttuminen, liian aikainen vastuunkanto ja vääristyneet perheroolit vaikuttavat hoitamattomina yksilön aikuisuuteen monin tavoin. Lasisen lapsuuden seurauksia voivat olla esimerkiksi tunne omasta arvottomuudesta sekä vaikeus luottaa itseen, toisiin ihmisiin ja elämään yleensä. Nämä peruspiirteet vaikuttavat toimintaan useilla elämän osa-alueilla. 

Toisaalta monet ovat kuvailleet itseään näin aikuisiällä muun muassa hyviksi organisoimaan asioita sekä kuuntelemaan ja ottamaan muut huomioon. Useille kehittyy hyvät ongelmanratkaisutaidot. Hinta näistä ominaisuuksista on kuitenkin ollut korkea, ja on tavallista että vahvistuneista hyvistä asioista kehittyy myös taakka ylikorostuvan vastuunottamisen ja toisten edun ainaisen ensin huomioimisen muodossa. 

Lasisen lapsuuden vaikutuksia voidaan pohtia muun muassa oman vanhemmuuden, parisuhteiden, työelämässä jaksamisen, oman alkoholinkäytön sekä ikääntyvien vanhempien kanssa elämisen kannalta. Nämä aihepiirit korostuvat usein lasisen lapsuuden eläneiden aikuisten huolissa.