Alkoholismin periytyminen

Olemme Lasinen lapsuus -työssä taistelleet sitä kansanviisautta vastaan, että juopon lapsesta tulee juoppo. Huolimattomilla sanavalinnoilla ja ajatuskuluilla on taipumusta ohjata käsityksiämme ja muodostua myös itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Jos ongelmat periytyvät, ne periytyvät usein eri muodossa kuin mitä vanhemman tai esivanhemman ongelmat olivat. Alkoholiongelmien periytyminen eri syiden takia on kuitenkin olemassa oleva riski, jota kukaan ei murehdi yhtä paljon kuin alkoholistien lapset itse.

Useimmat ryhmiimme osallistuvat alkoholistien aikuiset lapset käyttävät itse alkoholia kirjoitustensa perusteella selvästi alle suomalaisaikuisten keskiarvon. Luonnollisestikaan tämä havainto ei kerro ilmiöstä yleensä, vaan siitä, millainen on nettivertaisryhmästä apua hakevien omasta psykososiaalisesta hyvinvoinnistaan huolehtivien alkoholistien aikuisten lasten juomisen yleiskuva.

Tänään työpäivän lopulla tuli tunne, että tästä kun pääsen, menen Alkoon ja haen pullon. No, jätin kuitenkin hakematta, huomennakin on töitä, vaikka enhän minä ajatellut nauttia kuin tujauksen tai pari. Tämä tunne tulee aina joskus, ja vaikka käytän alkoholia hyvin kohtuullisesti, tunnen syyllisyyttä. Tunnen syyllisyyttä siitä, että joskus kaipaan vähän alkoholia rentoutuakseni. - nainen, 33

Hyvin kohtuullisesti alkoholia käyttävät ryhmäläiset ovat varuillaan juomisensa suhteen. Jos kaikki onkin nykyään hallinnassa, voiko tilanne muuttua huonompaan ennalta-arvaamattomien vastoinkäymisten myötä?

Eniten ehkä minäkin pelkään sitä, että vastaan tulee joku sellainen vastoinkäyminen, jota en osaa käsitellä. Tartun pulloon aluksi rentoutuakseni. Ja kun on omassa lapsuudessaan nähnyt, miten salakavalasti alkoholinkäyttö lisääntyy täysin kohtuuttomuuksiin, eniten pelkään sitä hiipivää ongelman kasvua. Pelkään, että jonain päivänä havahdun siihen, ettei kontrolli olekaan enää minulle itselläni.--- Mitään todellisuuspohjaa näillä pohdinnoilla ei oikeastaan ole. Kuitenkin se oma elämä rullaa eteenpäin suhteellisen tasaisesti ja kaikesta on toistaiseksi päästy yli. -  nainen, 34

Mun pahin pelkoni on alkoholisoituminen. Psykiatrini sanoi mulle vuosia sitten, että älä huoli, jo tämä pelko yksinään sekä itsereflektion taito suojaavat minua alkoholismilta. Silti, en voi juoda edes yhtä lasillista tuntematta syyllisyyttä. Joskus helvetillisen työpäivän jälkeen minullekin tulee sellainen olo, että nyt olen ansainnut jotain hyvää ja lasillisen viiniä. Huomaan myös jännittäväni tilanteita, joissa tiedän olevan tarjolla alkoholia. - nainen, 30

Ryhmissä mukana oleville omien vanhempien alkoholinkäytön aiheuttamat ongelmat ovat isoimpia omaan elämään vaikuttaneista tekijöistä. Niinpä moni hyvin painavasti päättää katkaista alkoholiongelman periytymisen ketjun heti alkuunsa.

Minulla on vahva tunne siitä ettei alkoholi tule koskaan hallitsemaan minua. Olen nähnyt miten alkoholismi siirtyy suvussani sukupolvelta toiselle, mutta tiedän että minä en tule olemaan osa tätä jatkumoa. Ei ole koskaan tullut sellaista tunnetta, että haluaisi seuraavana aamuna jatkaa juomista tai tuntisi pakottavaa tarvetta juoda alkoholia. Omaa alkoholin käyttöäni hallitsee oikeastaan kolme sääntöä: ei lasten läsnä ollessa, ei yksin eikä suruun tai muihin negatiivisiin tunteisiin. - nainen, 31

Alkoholinkäytön suhteen mietitään myös kulttuurisia ja kasvatuksellisia myönteisiä seikkoja, mutta siinäkin kontekstissa kontrollin korostaminen on useimmiten läsnä kirjoituksissa.

 

Tosiaan haluaisin opettaa lapsille, että voi juoda viiniä jos siltä tuntuu, mutta kun ei kiinnosta juoda. Mulla myös tuo kontrollin menettäminen pelottaa ihan hirveästi ja hävettää ajatuskin, että avautuisin jossain juhlissa. Hassua kyllä, että saatan joskus avautua miehen siskolle tai anopille ihan selvinkin päin, eikä hävetä yhtään. Mutta jos saman tekisin juoneena, niin vajoaisin maan alle. Mies mua joskus kiusaakin, että olen sellainen nolostelija kaikissa asioissa. Taitaa pitää paikkaansa. - nainen, 40

Nykyään juon todella harvoin. Mahdollisuuksia lähteän ulos ei ole hirveän usein, ystävänikään eivät enää käy juhlimassa niin usein. Minä en osaa juoda kotona. Haluaisin näyttää lapsilleni mallia, että hyvän ruoan tai ystävien kanssa voi hyvin juoda pari lasia viiniä, niinkuin Nadjakin kirjoitti. Mutta vanhempani joivat meillä kotona joka päivä ruoan kanssa viiniä. Usein he joivat vielä kahvin kanssa jotain vahvempaa (lähes päivittäin) Heidän juomisensa riistäytyi käsistä, sillä että olivat juovinaan sivistyneesti. "Sivistynyt juominen" johti tietenkin täysin yli varojen elämiseen ja myöhemmin isäni istui tuomion petoksesta. - nainen, 32

Alkoholinkäyttö voi olla myös tunteita ja ristiriitoja aiheuttava aihe. On tärkeää, että  ryhmän pelisäännöissä ja käyttäytymiskoodissa on vahvistunut ajatus, että emme arvostele toisten valintoja. Kaikissa nettiryhmissä tulee vastaan aiheita, joissa omassa elämässä tosi asia ei toisen elämässä olekaan totuus. Erilaisista kokemuksista kuulemisesta voi kuitenkin saada itselleen eväitä elämään siinä missä kokemusten samankaltaisuudestakin.

Historiattomuus ja tarinaan jäävät aukot ovat surullisia asioita kaikkien perheenjäsenten kannalta. Moni nettiryhmäläinen miettii myös vanhempansa ja lapsensa yhteyttä ja yhteydenpitoa. Onko suhde isovanhempaan tai lapsenlapseen subjektiivinen oikeus?

Viime aikoina olen tajunnut, että vanhempani ovat vanhoja ja miettinyt isän loppuelämää ja mahdollisia tulevia terveysongelmia. Huolestuttaa ja pelottaa. Siksikin halusin tulla tänne keskusteluryhmään, että haluan availla lasista lapsuutta nyt kun vanhemmat vielä pärjäilevät omissa oloissaan entiseen malliin. - nainen, 42

Monen kohdalla merkittävät keskustelut läheisen kanssa jäävät ikuisesti käymättä. On lohdullista, että omaa lasista lapsuutta voi käsitellä perhepiirin ulkopuolella vertaistensa parissa.

 

Lue seuraavaksi, mitä nettiryhmissä keskustellaan vanhemmista ja sisaruksista!