Ongelmien siirtyminen seuraavaan polveen

Lasinen lapsuus -ryhmiin on hakenut jokaisella kerralla moninkertaisesti enemmän ihmisiä, mitä ryhmään mahtuu. Näin ollen ryhmäläisten valintaan vaikuttaa merkittävästi se, millaisessa elämäntilanteessa he ovat hakuhetkellä. Pyrimme lisäämään ryhmän vertaisuutta tälläkin tavoin.

Yksi monia ryhmään hakijoita yhdistävä piirre on pelko ja ongelmat liittyen parisuhteen toimivuuteen ja omaan vanhemmuuteen. Moni pyrkii tekemään pesäeroa omaan lapsuudenperheestä tuttuun malliin uuden sukupolven kynnyksellä.

Nyt omien lasten myötä ja olen alkanut pohtia näitä asioita ja sitä ylisukupolvista taakkaa, jota en halua laittaa eteenpäin. Tällä en tarkoita niinkään alkoholinkäyttöä vaan katkeruutta ja EPÄNORMAALIEN käyttäytymismallien korjaamista. - nainen, 32

On hyvin tavallista haluta se tavallinen ja turvallinen perhe, jota ei itsellä koskaan ollut. Ja toisaalta moni lasisen lapsuuden elänyt kertoo, ettei halua kokea perhe-elämää enää uudestaan.

Luettuani rohkeita tekstejänne taidan rohjeta ottaa heti puheeksi sellaisen asian, mikä on minulle vaikeimpia.   En ole uskaltanut ja osannut hankkia perhettä. Olen aina kokenut olevani perheihminen, haaveillut isoäitiyteen asti. Samalla kokenut. että se on vain haaveilua eikä mahdollista minulle. Jotenkin olen kokenut perhetoiveeni kiellettynä ja hävettävänä. Parisuhteissa on ollut vaikea valoa asioita itselle. Huomaan muiden toiveet ja mukautunut niihin. Omat toiveet jäävät sitten itseltäänkin huomaamatta tai sitten menen niiden kanssa ihan jumiin. - nainen, 42

Pelot ongelmien ylisukupolvisuudesta vaivaavat. Oma jo alkanut tai lähestyvä vanhemmuus pakottaa kriittiseen itsereflektioon: Millainen vanhempi olen? Jaksanko myös vaikeat hetket?

Syy miksi liityin ryhmään on se, että uskon taustani vaikuttavan äitiyteeni, parisuhteeseeni ja muuhun elämääni. Minulla olisi tarjolla niin paljon onnea perheessäni, mutta jotenkin pelkään aina pahinta ja odotan pettymyksiä. Lisäksi haluan pitää kaikki langat käsissäni, mikä johtaa helposti kontrollointiin.  Toisaalta väsyn siihen, että huolehdin kaikesta. Valon, että vertaistuen avulla löytäisin uusia keinoja siihen, kuinka voisin toimia eri tilanteissa. Valoisin myös pidemmällä aikavälillä pääseväni eroon lapsuuden kodista tutuista huonoista toimintamalleista esimerkiksi riitatilanteissa. - nainen, 40

Puolisoidenkin kanssa kipuillaan. Vaikeuksia koetaan muun muassa arkisen riitelyn suhteen, joka monelle lasisen lapsuuden kokeneelle on vaikeata. Moni pelkää, ettei kumppanin ymmärrys lapsuuden aiheuttamiin toimimattomuuksiin hankalissa tilanteissa riitä, vaan tämä ottaa väärinkäsityksen takia ne itseensä.

Nykyisessä parisuhteessani olen ollut parisen vuotta, meillä on tarkoituksena muuttaa yhteen noin vuoden sisällä ja lasten hankkimisestakin olemme puhuneet. Toistaiseksi pelkään kuitenkin, että olisin huono äiti.

Lapsuudenkodissani kielteisten tunteiden näyttäminen oli sallittua vain äidilleni. Vaikeat asiat vain lisäsivät äitini pahaa oloa ja juomista, joten keskityin olemaan mahdollisimman kunnollinen ja olemaan näyttämättä surua ja vihaa ja pahaa oloa. Varmasti tästä johtuen en osaa riidellä, välttelen konflikteja enkä saa sanottua minua vaivaavista asioista. Koen jatkuvasti huonommuuden tunteita erinäisistä asioista.  - nainen, 32

Jotkut ryhmäläiset ovat lähteneet ratkomaan näitä ongelmia jo nettiryhmän aikana saamansa vertaistuen ja kannustuksen myötä. Ryhmässä voi yhdessä miettiä hyviä tapoja ja sanoja ottaa puheeksi mieltä vaivaavat asiat.

Eilen avauduin miehelle oikein kunnolla. Kerroin ns. suuren kuvan koko lapsuudestani. Milloin isän juominen alkoi, mitä se tarkoitti, mitä tunteita se on itsessä herättänyt, pelon, ahdistuksen ja kaikki. Ja kuinka se vaikuttaa siihen millainen nyt olen. Tänne aiemmin kirjoittamani jälkeen mietin, että lähden purkamaan asiaa nyt näin, että kerron hänelle asioista entistä tarkemmin. Ehkä tuo väkivallan määrä ja sen vaikutukset oli sellainen juttu, mikä on ehkä jäänyt kertomatta aiemmin? Kylläpä helpotti. Silmät vaan oli tänään niin turvonneet, että lasten harrastusmenoissa varmaan muut vanhemmat luulivat mulla olevan darra. - nainen, 40

Iso oivallus voi olla myös se, että taustojaan ei voi eikä kannata lakaista maton alle ja valoa etteivät ne sieltä vaikuta siihen, miten tukevasti arjessa seisomme. Joidenkin ryhmäläistemme kokemuksien mukaan parisuhde ei tällaista siivoustoimenpidettä kestä.

Mieheni tietää taustani ja heikot kohtani ja on käyttänyt niitä useampaan kertaan riitatilanteessa lyömäaseena. Jostain käsittämättömästä täydellisyyden tavoittelun syystä en uskalla tehdä päätöstä ja jatkaa elämääni ilman miestäni. - nainen, 38

Muihin ihmisiin liittyvät ratkaisut ovat suuria. Niitä ei yhden nettiryhmän aikana kannata lopullisesti tehdä. Ryhmissämme on kuitenkin tavoitettu paljon hyviä asioita oman perhetulevaisuuden pohdinnoissa. Ryhmä on toiminut monelle turvallisena vertaistuellisena paikkana työstää tätä tulenaraksi koettua aihetta, josta voi olla vaikea puhua arkielämän ystäville.

Olen myös havainnut, että täällä keskusteleminen keventävää omaa oloa. En ole edelleenkään puhunut asiasta muille, en oikein osaa. Miehelleni en jotenkin pysty tästä puhumaan ja kaikkiin muihin ihmisiin minulla on lähinnä kohteliaat välit. - nainen, 33

Kestoltaan rajatun vertaisryhmän tavoitteena on olla isomman prosessin alku. Valmista jälkeä ei ryhmän aikana tule, mutta ryhmä tarjoaa turvallisen ja tuetun alustan pohtia ja suunnitella asioita, joihin yksin ei riitä voimavarat eikä uskallus. Ryhmässä voi tutkiskella mikä omassa tilanteessa olisi tärkeitä, ja suunnitella yhdessä ensiaskelia kohti parempaa hyvinvointia.

Tarkemmin kun miettii, niin tuskin olen miehelle kertonut puoliakaan mitä olen kokenut ja mitä asioista ajattelen nyt. Yleensä olen kertonut jonkun lyhyen tapahtuneen asian, mutta en oikein sitä miltä minusta on tuntunut saati niitä kaikista kamalimpia kokemuksia, jotka on haudattu jonnekin tuonne kaikista alimmaiseksi. Ehkä sen olisikin helpompi ymmärtää mun vinkeitä, jos olisin avautunut enemmän? Välillä nimittäin tuntuu, että se luulee isän olleen aina sellainen harmiton iloinen heppu millaisena se on sen nähnyt. Tätä mun täytyy varmaan miettiä. -nainen, 40

 

Lue seuraavaksi, mitä nettiryhmissä keskustellaan alkoholismin periytymisestä!