Ylisukupolvisuus

Mitä ikinä kunkin ongelmat nykypäivässä ovatkin, haastamme nettiryhmäläisiämme katsomaan oman tilanteen kehittymistä ylisukupolvisesti. Ryhmäläiset miettivät ja kertovat millaisia omat isovanhemmat olivat: ovatko alkoholiin liittyvät murheet kulkeneet suvussa jo ennen vanhempien sukupolvea ja mitkä asiat aiempien polvien elämässä selittävät ongelmien alkamista – hyvin erilaisia asioita köyhyydestä yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja esi-isien kykyyn käsitellä ongelma-asioita.

Nettiryhmässä vanhempien ja usein myös isovanhempien ongelmien juurisyitä pohditaan monipuolisesti, rauhallisesti ja yksilöitä tuomitsematta. Moni ryhmäläinen kirjoittaa näistä asioista ensimmäistä kertaa elämässään. Näin häilyvät ajatukset voivat jäsentyä ja löytää ryhmän keskusteluista heijastuspintansa

Ylisukupolvisten ongelmien alkusyiksi koetaan usein muut asiat kuin alkoholinkäyttö itsessään, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Hyvin usein esivanhempien tilannetta selitetään traumatisoineilla yhteiskunnallisilla tapahtumilla. Monen alkoholisoituneen esivanhemman elämään on kuulunut esimerkiksi siirtolaisuus, evakkoon joutuminen, sotaan osallistuminen, vammautuminen tai oman elämän ja suunnitelmien keskeytyminen näiden asioiden takia.

Kumpikaan isäni vanhemmista ei ollut päihdeongelmainen. Isoäiti ei käyttänyt eikä suvainnut päihteitä, isoisä nautti pullon olutta saunan jälkeen ja juhlissa tai harvoin kotona pikarillisen konjakkia. Isoäidin suvussa ainakin yksi hänen veljistään oli alkoholisti koko elämänsä. Isäni isällä ja äidillä oli molemmilla mitä ilmeisimmin ollut aika traumaattisia kotioloja, kuten tämän päivän mittapuulla olisi ollut varmaankin lähes jokaisella 1900-luvun alkupuolella syntyneellä. Äärimmäistä köyhyyttä, työntekoa jo lapsesta, sota. – nainen, 33

Voisin kuvitella, että sodan traumat ja vammautuminen ovat olleet iso tekijä isoisäni ongelmien kanssa, mutta en tiedä varmasti. En oikein mummiltakaan viitsi kysellä, koska hän ei tykkää kaivella vanhoja ja silloin kun puhumme jostain vanhoista ajoista, niin hän kertoo niistä ikäänkuin tietäisin niistä jo. Enkä kehtaa sitten kysyä tarkennuksia. - nainen2, 32

Vielä suuret ikäluokat kasvoivat vaikeissa oloissa. Köyhyys ja kova työ jo lapsena olivat tavallisia. Aineellisesti puutteellisiin oloihin yhdistyi monesti piirteitä yhtenäiskulttuurista, jossa esimerkiksi tunteista ja vaikeuksista puhumista tai yksilöllisiä ratkaisuja elämänpolulla ei suosittu.

Isäni tapauksessa tämän ymmärtäminen on auttanut irti katkeruudesta häntä kohtaan. Hän on hyvin herkkä ihminen, joka on omassa lapsuudenkodissaan kasvanut erittäin vahvan matriarkan vaikutuspiirissä. Hänen äitinsä oli hyvin vahva mutta myös monin tavoin myrkyllinen ihminen, eikä isäni ole päässyt irti hänen vaikutuksestaan edes hänen kuolemansa jälkeen. On sääli, ettei isäni ole oikein uskaltanut elää. Tästä kertoo mielestäni esim. se, että nuoruuden avioliiton kariuduttua hänellä ei ole ollut naissuhteita. Tunnistan samaa ehdottomuutta myös itsessäni: Jos jokin juttu ei toimi tai saan siinä kynsilleni, niin annan olla. – nainen, 33

Julkisivun kunnossapitämisen ja ongelmista vaikenemisen pakko on nettiryhmäläisten kokemusten mukaan ollut menneinä aikoina vielä nykyistä huomattavasti vahvempi. Ongelmia syventävä ja avunhakemista estävä kulttuuri on suvussa voinut voimistua useamman sukupolven ajan.

Myös isäni liiallinen alkoholinkäyttö harmitti heitä, mutta isän puolen suvussa on aina ollut tärkeää pitää julkisivu kunnossa, eli jos jotain ongelmia oli, ne kärsittiin kotona, eikä niistä puhuttu julkisesti. Valitettavasti isääni (ja myös minuun, pahoin pelkään), tämä asenne on juurtunut tiukasti. Apua ei haeta, vaikka henki menisi. – nainen, 33 

Siinä missä puhumisen tärkeydestä tiedetään nykyään paljon, on salailuun kehottaminen saattanut aiemmin olla myös tietoinen valinta, johon lapsia ja lastenlapsia on suoraan kehotettu. On myös melko tavallista, että isovanhemmat ovat salailleet ja vähätelleet oman lapsensa alkoholinkäyttöä. Vähättely ja asioiden “hyväksi puhuminen” on lapsille hämmentävää, vaikka samat isovanhemmat ovat teoillaan saattaneet olla tärkeitä turvaa tuottavia aikuisia lapsen elämässä.

Mummoni on alkoholistin lapsi ja kasvanut salailun kulttuuriin. Kun äitini ja isäni joi enkä enää voinut asua vanhemmillani, mummoni käski minun valehtelemaan tilanteeni koulussa tyyliin, että minun äitini on alkanut opiskelemaan ja asuu eri paikkakunnalla, minkä vuoksi minun pitää asua isovanhempieni luona - mies, 37

Äidin vanhemmat olivat todella tärkeitä minulle lapsena ja suojaava tekijä kodilta. Mummo ja ukki eivät ehkä ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää meidän perheen tilannetta. Siskoni oli jossain vaiheessa aikuisena ottanut sen heidän kanssaan puheeksi, mutta he vähättelivät isän juomista ja sen vaikutusta meidän perheessä. - nainen, 42

 

Moni ryhmään osallistuja näkee vanhempiensa alkoholinongelmien taustasyyt sinänsä ymmärrettävinä. Vanhempi on voinut joutua elämään liian kovassa ympäristössä. Toisinaan ne luonteenpiirteet, joiden katsottiin edesauttavan alkoholiongelmien syntymistä ovat sinänsä positiivisia. Esivanhempi tai vanhempi vaikuttaa esimerkiksi olleen luonteeltaan liian herkkä pärjäämään kovassa ilmapiirissä.

Isäni isä kuoli jo isäni ollessa koulupoika ilmeisesti sydänkohtaukseen. Hänestä en tiedä oikeastaan muuta kuin, että hän ilmeisesti oli kovin ankara. Isäni on kertonut, että hänen kuolemansa oli oikeastaan helpotus. Isäni isä kuulemma vaati käyttäytymään "kuin mies". isäni oli hänen vanhin poikansa ja samassa perheessä oli 3 häntä vanhempaa siskoa. Ehkä isälläni oli isänsä esikoispoikana asetettu tavoitteita, jotka hänestä tuntuivat kohtuuttomilta. Isäni on myös pohjimmiltaan herkkä eikä hän oikein sovellu siihen "perinteisen miehen" rooliin. - nainen, 34

Väkivaltainen isä, äidin rankka menneisyys, tunteiden käsittelemättä jättäminen, läheisyyden pelko. Sellaisia taakkoja hänellä on ainakin lapsuudesta. Ehkä sitten jotain muutakin, jotain impulsiivisuutta ja keskittymisen vaikeutta. Vaikea nähdä muuta, kun juominen ottaa niin paljon tilaa hänestä. - nainen, 42

Nettiryhmäläisten kirjoituksia lukiessa tulee väistämättä mieleen, että sitäkin mitä ei tarvitse hyväksyä, voi aina yrittää ymmärtää. Valitettavasti ymmärtäminenkään ei aina ole helppoa tai mahdollista. Jos erilaiset alkoholiin liittyvät ongelmat ja niihin usein yhdistyvä salailun ja kulissien ylläpitämisen kulttuuri koskevat omassa suvussa edellisiä sukupolvia, voi olla hyvin vaikeata rakentaa loogista tarinaa siitä, mistä mikin johtui. Jos ongelmaa ei hyväksytä olevan olemassa, ei sen syitäkään helposti avata. Esimerkiksi sotatraumoista puhuminen on yleensä vähäistä niissäkin suvuissa, joissa alkoholi ei ole astunut kuvaan.

En muista enää missä kohti joku kirjoitti siitä vanhempien omasta historiasta, mutta siihen liittyen halusin sanoa, että nimenomaan se historian tuntemus laajentaa ymmärrystä, miksi "asiat ovat menneet näin". Tilanne usein vaan on niin epäreilu ja törkeä, että halukkuus (tai mahdollisuus) tällaiseen omien vanhempien lähtökohtien ymmärtämiseen ovat laihat. Itse edelleenkin mietin ihmisen itsensä aktiivista osallisuutta näiden asioiden kehityksessä. - nainen, 32

Oman tarinan täydentäminen olisi hyvin tärkeätä monelle itsesyytösten ja häpeän kanssa kamppailevalle alkoholistin lapselle. Usein puuttuvien palasten kokoaminen on kuitenkin vaikeata. Vanhemmat sukulaiset eivät halua puhua ongelmista tai myöntää niiden olemassa olemista. Monet myös menettävät nämä edelliset polvet sairauksille ja kuolemalle aikaisessa vaiheessa. Joiltakin taas keskusteluyhteydet sukulaisiin ovat ymmärrettävästi katkenneet.

Isäni isä kuoli jo isäni ollessa koulupoika ilmeisesti sydänkohtaukseen. Hänestä en tiedä oikeastaan muuta kuin, että hän ilmeisesti oli kovin ankara. Isäni on kertonut, että hänen kuolemansa oli oikeastaan helpotus. Isäni isä kuulemma vaati käyttäytymään "kuin mies". isäni oli hänen vanhin poikansa ja samassa perheessä oli 3 häntä vanhempaa siskoa. Ehkä isälläni oli isänsä esikoispoikana asetettu tavoitteita, jotka hänestä tuntuivat kohtuuttomilta. Isäni on myös pohjimmiltaan herkkä eikä hän oikein sovellu siihen "perinteisen miehen" rooliin. - nainen, 34

Nettivertaisryhmän mahdollisuudet tukea oman tarinan täydentämistä ovat rajalliset. Jotkut toki inspiroituvat ottamaan asioita puheeksi esimerkiksi hieman kaukaisempien sukulaisten kanssa. Toisten taustatarinoiden kuuleminen voi kuitenkin lisätä ymmärrystä omankin suvun aikaisempien polvien kohtaamiin ongelmiin. Tarinoiden avulla ryhmäläiset voivat ymmärtää ja sisäistää paremmin oman syyttömyytensä tapahtuneisiin ja koettuihin vaikeuksiin.

 

Lue seuraavaksi, mitä nettiryhmässä keskustellaan ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä!