Lasinen lapsuus tarkoittaa sitä, että vanhempien tai muiden lähipiirin aikuisten alkoholinkäyttö estää tai rajoittaa lapsen mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä ikätasonsa mukaisesti – leikkien ja ilolla vailla tunnetta omasta huonommuudesta, kantamatta aikuisen vastuuta, kokematta selittämätöntä ahdistusta kodin ilmapiiristä, tuntematta häpeää oman perheen erilaisuudesta.
Lasinen lapsuus on siitä erikoinen lapsuus, ettei se ota loppuakseen iän myötä. Nuorelle lasinen lapsuus tarkoittaa usein hämmennystä. Miksi tunnen itseni erilaiseksi kuin muut, mitä muut minusta ajattelevat ja selviänkö ahdistavasta tilanteesta ilman ulkopuolista apua? Mitä seurauksia minulle ja vanhemmilleni koituu, jos avaudun ongelmistani? Rohkeus ei vielä riitä omasta tilanteesta puhumiseen. Oikeita sanoja on vaikeata löytää. Ensimmäiset jäljet lapsuuden synkistä jäljistä alkavat aavistuksenomaisesti varjostaa mieltä.
Lasinen lapsuus jatkuu myös aikuisuudessa. Aikuisuudessa oma lapsuuden turvattomuus näkyy monesti luottamuksen puutteena. Epäilemme kykyjämme toimia puolisona, vanhempana ja työntekijänä, vaikka päällisin puolin kaikki näyttää menevän hyvin. Olemme myös elämämme loppuun saakka jonkun lapsia ja useimmat meistä ehtivät jo keski-iän paremmalle puolelle ennen omien vanhempien menehtymistä. Joudumme pohtimaan kokemuksiemme ylisukupolvista jatkuvuutta: Miten lapsuuteni näkyy minussa aikuisena, ja miten se tulee vaikuttamaan lapsieni tulevaisuuteen.
Alkoholiongelmaisten vanhempien lapsena elämisessä – lapsuusiässä ja aikuisena – on vahvoja ominaispiirteitä, joiden jakaminen samassa kokemusmaailmassa eläneiden kanssa voi olla silmiä avaava ja helpottava kokemus.
Me kaikki olemme myös elämämme loppuun saakka jonkun lapsia ja useimmat meistä ehtivät jo keski-iän paremmalle puolelle ennen omien vanhempien menehtymistä. Joudumme pohtimaan erilaisten kokemuksiemme ylisukupolvista jatkuvuutta: Miten lapsuuteni näkyy minussa aikuisena, ja miten se tulee vaikuttamaan lapsieni tulevaisuuteen.