Vahvimmat on tehty sirpaleista

Isoäitini, isäni äidin, luona oli aina hyvä olla. Äitini matkusti paljon työnsä takia. Isän juomista ei rajoittanut, että hän oli viikonkin meistä yksin vastuussa. Monesti isä istui yömyöhään baarissa, kun äiti oli työmatkalla.

Isoäiti, joka asui lähellä, katsoi, että käymme nukkumaan ja ”keräsi” meidät pihalta sisään kellon tullessa paljon illalla. Hän myös laittoi meidät kouluun aamuisin ja tuli iltapäivällä hetkeksi seuraksi koulupäivän jälkeen.

Isoäidin luokse saattoi mennä ja olla vain hiljaa. Katsoa telkkaria tai pelata muistipeliä yhdessä. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt tämän merkityksen omaan elämääni. Jossain oli turvallista olla.