”Minusta kasvoi luottoaikuinen, jollaista olisin itse lapsena tarvinnut” 

Kun Tanni Karvosen esikoinen syntyi, hän ei osannut odottaa, että ilon ja onnen alta alkaisi nousta pintaan syvälle haudattuja muistoja hänen omasta lapsuudestaan. 

”En ollut ymmärtänyt, miten valtavat vaikutukset turvattomalla lapsuudellani – isän ja äidin juomisella – on ollut minuun. Sisälläni oli paljon tukahdutettuja tunteita, jotka vasta oma äitiys pakotti kohtamaan. Pohdin, millainen äiti itse haluan olla, ja samalla oivalsin, kuinka vajavaisia omat vanhempani olivat. Tunne oli ristiriitainen: yritin keskittää kaikki voimavarani vauvasta huolehtimiseen ja samalla ymmärsin, että omassa lapsuudessani olisi vielä paljon käsiteltävää”, Tanni kertoo. 

Hän otti tilanteen puheeksi neuvolassa, jossa kerrottiin lasisen lapsuuden kokeneille aikuisille tarkoitetusta vertaistukiryhmästä. 

”Menin lopulta ryhmään ja hämmennyin, sillä kokemus oli niin voimaannuttava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntui, että kuuluin joukkoon ja olin kaltaiseni seurassa. Pohjaton yksinäisyyden ja erilaisuuden tunne alkoi hälvetä.” 

”Vertaistukiryhmä auttoi minua ymmärtämään itseäni” 

Vertaisten kanssa keskustellessa ymmärrys itseä kohtaan alkoi kasvaa, ja Tanni toimiikin nykyään kokemusasiantuntijana ja vertaisohjaajana. 

”Halusin auttaa muita kaltaisiani lasisen lapsuuden kokeneita ymmärtämään itseään, sillä minulle vertaisryhmä oli niin käänteentekevä. Käsitin, etten ollutkaan outo ja erilainen, vaan lapsuuteni kokemukset olivat muovanneet minusta tietynlaisen – yliherkän miellyttäjän, joka kaihtoi ristiriitatilanteita.” 

”Eikä ihme, sillä olin pienestä pitäen joutunut tarkkailemaan olivatko vanhempani humalassa ja pitämään kotona tunnelman kepeänä, ettei kukaan vain hermostuisi. Minulle kehittyi taitoja, jotka auttoivat minua selviytymään.” 

Tanni on oppinut vetämään omia rajoja, mutta myös hyödyntämään herkkyyttään. 

”Minulla on koko ajan tuntosarvet pystyssä ja skannaan muiden ihmisten tunnetiloja. Tämä on ajoittain myös hyvin kuormittavaa, ja joudun edelleen opettelemaan oman jaksamiseni rajoja. Ominaisuudesta on myös hyötyä, sillä se on ohjannut minua ammatillisesti. Työskentelen kouluvalmentajana yläkoulussa. Lasten ja nuorten kanssa tuntosarvistani on erityistä hyötyä.” 

”Koulu oli lapsena turvapaikkani, haluan laittaa hyvän kiertämään” 

Kun lasisen lapsuuden vaikutukset alkoivat avautua Tannille, hän oivalsi, ettei työskentely koulussa ollut aivan sattumaa. 

”Tykkäsin lapsena olla koulussa ja se oli turvapaikkani, sillä siellä oli monta luottoaikuista. Toisin kuin kotona, koulussa kaikki tekeminen oli ennakoitavaa ja lukujärjestys toi rutiineja elämääni. Koulussa tuskin tiedettiin tilanteestani, sillä en koskaan kertonut kenellekään vanhempieni juomisesta.” 

”Minua kannatteli koko kouluajan se, että opettajat toivat läsnäolollaan turvaa, kohtelivat mukavasti ja kannustivat. Kaikki pienetkin iloiset hetket ja onnistumiset olivat minulle tärkeitä arjen tukipilareita.” 

Tanni haluaa omalla esimerkillään rikkoa tabua, ettei vanhempien juomisesta voi tai saa puhua. 

”Haluan laittaa hyvän kiertämään ja olla nuorille se aikuinen, jolle voi uskoutua ja pyytää apua asiassa kuin asiassa. Sama viesti on aikuisille, ei koskaan ole liian myöhäistä käsitellä lasisen lapsuuden jättämiä jälkiä.” 

”Kiitos opettajilleni Eilalle ja Tarjalle, olitte lapsuuteni luottoaikuisia” 

Tanni muistaa kuin eilisen päivän sen tunteen, jonka luotettavan, turvallisen aikuisen läsnäolo toi hänelle. Yksi opettajista on jäänyt erityisesti hänen mieleensä: Eila. 

”Hän oli ihana. Eila piti koulussa käsityökerhoa ja otti minut 14-vuotiaana kesäkahvilaan töihin tienaamaan omaa taskurahaa. Se, että sain vastuuta ja minuun luotettiin, tuntui valtavan tärkeältä.” 

Toinen tärkeä luottoaikuinen Tannin elämässä on ollut teatteriohjaaja Tarja. 

”Teatteriharrastus oli minulle tärkeä pakopaikka; sain hetken olla joku muu toisessa todellisuudessa. Ohjaajamme Tarjan vaikutus elämääni on ollut suurempi kuin osasin tuolloin ajatellakaan. Hänen teatteriryhmässään olin turvassa, ja se tunne kantoi pitkälle aikuisuuteen.” 

”Haluan kiittää heitä molempia, Eilaa ja Tarjaa. Olen kovin kiitollinen, että sain sattumalta juuri heidät elämäni luottoaikuisiksi.”