Maaret Kallio: ”Jokainen lapsi tarvitsee luottoaikuisen”  

Mummi, ukki ja pianosoitonopettaja Jaakko. Kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kalliolle tulee nopeasti mieleen useampikin hänen elämäänsä vaikuttanut luottoaikuinen. 

”Mummini oli siivooja ja ukkini bussikuski. Ei tarvittu sirkustemppuja tai jännittäviä elämyksiä, vaan vuosikymmentenkin jälkeen muistan kuin eilisen päivän arkiset puuhastelumme ja yhteiset, mukavat hetket”, Kallio sanoo. 

”Pianonsoitonopettajani Jaakko on ehdottomasti myös yksi elämäni turvallisista aikuisista. Kävin joka viikko pianotunneilla hänen kotonaan, aina seitsemänvuotiaasta 19-vuotiaaksi asti. Jaakko loi lämpimän tunteen rauhallisuudellaan ja pitkämielisyydellään. Kun murrosiässä halusin lopettaa soittamisen, Jaakko pysyi tyynenä ja otti tempoiluni vastaan, ja minä jatkoin soittamista”, hän muistelee.  

Kaikkia Kallion elämän turvallisia aikuisia yhdistää yksi tärkeä piirre.  

”He ovat olleet luottoaikuisten kultaa: aivan tavallisia aikuisia. Luottoaikuisen ei missään nimessä tarvitse olla psykoterapeutti tai muu ammattilainen. Rakkautta, huolenpitoa ja rajoja ei voi ulkoistaa. Tavallisilla aikuisilla on valtava voima, jota ei vielä täysin ymmärretä tai hyödynnetä ”, hän toteaa. 

”Meidän tulisi vanhempina ja aikuisina luottaa enemmän tavallisuutemme taikaan, eikä pyrkiä täydellisyyteen tai tarjoamaan lapsille materiaa sekä toinen toistaan upeampia elämyksiä. Arki ja yhdessä oleminen ovat ihmeitä, joita emme aina tunnista ja osaa arvostaa.”  

”Yksin sinnittely ei saa olla lapsen ainoa vaihtoehto” 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan Suomessa on noin 89 000 alaikäistä lasta, joiden vanhemmalla on tai on ollut vakava päihdeongelma ennen lapsen täysi-ikäisyyttä.  

”Vaikeissakin oloissa kasvaneet lapset usein selviävät ja pärjäävät, mutta hinta on monesti kohtuuttoman kova. Lasinen lapsuus, pienenä koettu turvattomuuden tunne, jättää syvät jäljet. Moni kantaa haavoja aina aikuisuuteen asti”, Kallio sanoo. 

Hän korostaa, ettei elämässä yksin selviämisen pitäisi olla yhdenkään lapsen tai nuoren ainoa vaihtoehto.  

”Lapselle pitää toki kehittyä omia taitoja ja kykyjä pärjätä, mutta hänen ei pidä joutua sinnittelemään yksin. Lapsen elämässä on oltava aikuisia, joiden puoleen hän voi aina kääntyä. Ajatus, että meillä on aina toisemme, on pitkälle kantava tunne”, Kallio kertoo. 

”Joskus aikuisen omat ongelmat ovat niin suuria, ettei hänellä riitä näkökykyä lapselle. Tällöin ympärillä olevien luottoaikuisten, kuten opettajien, valmentajien, kummien ja muiden sukulaisten, merkitys korostuu entisestään”, hän jatkaa. 

Kallio näkee luottoaikuisen roolin lapsen ja nuoren elämässä kuin takaseinänä, jota vasten voi tarvittaessa nojata. Muutostilanteissa läsnäoleminen ja johdonmukaisuus tuovat turvaa. 

”Perheessä saattaa olla monenlaisia ongelmia, jotka hämmentävät lasta. Vanhemman uupumus tai avioerotilanne voivat muuttaa paljonkin arkea ja rutiineja”, Kallio sanoo. 

”Lapset ja nuoret ovat hyvin herkkiä ristiriidalle sanojen ja tekojen välillä. Jos sanotaan, että kaikki on hyvin eikä ole hätää, mutta ilmapiiri on kireä tai äiti sanoo olevansa kunnossa ja kuitenkin itkee, lapsi hämmentyy. Kun se, mitä lapsi havaitsee ja ihmettelee, ei saa vahvistusta aikuisen sanoista, tilanne ei jäsenny eikä rauhoita – päinvastoin”, hän jatkaa.  

”Luottoaikuinen työntää positiivisesti eteenpäin” 

Tavallisuuden ja arkisuuden lisäksi Kallio peräänkuuluttaa ”koko kylä kasvattaa” -asennetta – ja läsnäoloa ilman älylaitteita. 

”Kuka tahansa meistä aikuisista voi kysyä lapselta ja nuorelta, mitä hänelle kuuluu. Lapsen ja nuoren tunteiden säätelykeinot ovat vielä kehitysasteella, joten hän kaipaa ajatustensa ymmärtämiseen ja jäsentämiseen sekä vaikeidenkin tunteiden sietämiseen aikuisen tukea. Hauraan pohdinnan jakaminen vaatii luottamusta, johon pinnallisiksi jäävissä somekanavissa harvemmin päästään”, Kallio sanoo. 

”Älylaitteet ja digitaalisuus ovat asia, jossa me aikuiset emme saa jättää nuoria yksin. Kutsun kaikki mukaan laitteettomaan yhdessä olemiseen. Ihminen tyyntyy ja rauhoittuu läpi elämänsä kaikkein tehokkaimmin toisen ihmisen seurassa. Sisäisen hädän ja hämmennyksen hetkellä toisen läheisyydessä voi päästä takaisin turvaan – eikä tätä tunnetta korvaa digitaaliset yhteydet.” 

Turvallisen sylin ja läsnäolon lisäksi hän näkee luottoaikuisella toisenkin keskeisen tehtävän lapsen elämässä. 

”Kyse on monella tapaa siitä, että toinen ihminen on turvasatama, jossa voi levähtää. Kyse ei ole vain syliin ottamisesta, vaan luottoaikuinen on myös rohkaisija, joka työntää positiivisesti eteenpäin. Hän on ihminen, joka parhaimmillaan uskoo ja kannustaa lasta ja nuorta läpi elämän.”