Monta lasta perheessä

Kokemuskehittäjämme Päivänsäde pohtii blogissaan sisaruussuhteita.

Kun puhutaan sisarussuhteista monilapsisessa perheessä, tulee monelle ensin mieleen sisarusten väliset riidat, kinat ja tappelut, joilla haetaan huomiota ja aikaa vanhemmilta ja/tai muilta paikallaolijoilta. Ilmiöstä puhutaan nimellä sisaruskilpailu. Kilpailu voi kohdistua tavaroihin tai tilanteisiin arjessa. Niihin kuuluu tunteita laidasta laitaan; iloa ja riemua, raivoa ja kateutta.

Sisaruksista on paljon iloa ja hyötyä: sisaruksia voi matkia ja mallioppia nopeammin elämäntaitoja, kuten jakamista, sopimista ja anteeksiantamista sekä vastoinkäymisten kohtaamista. Kun yhdessä käydään paljon läpi, sisarusten apu ja tuki voi auttaa koko elämän ajan ja vahvistaa resilienssiä eli selviytymiskykyä vaikeissa elämäntilanteissa. Sisarussuhde on ainutlaatuinen vertaissuhde ja usein se on ihmisen pisimpiä ihmissuhteita.

Minusta on tärkeää muistaa, että perheen kaikki lapset ovat yksilöitä, joilla on erilaisia tunteita ja tarpeita. Jokaisen lapsen pitäisi saada läheisyyttä, oma tilaa ja rauhaa riittävästi, rohkaisua ja kannustusta. Lapsen pitää voida saada olla oma itse; tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään sekä voida toteuttaa itseään.

Kun perheitä ja sisarussuhteita on tutkittu eri sukupolvien näkökulmasta, moni asia on pysynyt samankaltaisena. Sisarusten välisiin suhteisiin vaikuttavat muun muassa lasten ikä ja ikäero, syntymäjärjestys, sukupuoli ja yksilölliset ominaisuudet. Lisäksi perheen rakenne ja roolit, lasten määrä, sekä perheen tunneilmasto ja vuorovaikutus myötävaikuttavat. Eri tieteenaloilla tehty tutkimus antaa osin ristiriitaisia tuloksia siitä, millainen vaikutus sisaruksilla on lapsen kehitykseen. Tämä on selvä osoitus siitä, että jokainen on yksilö ja elinympäristö kaikkine kommervenkkeineen vaikuttaa.

Minulla on 2 sisarusta. Olemme jonkin verran tekemisissä myös aikuisina, mutta välit eivät ole erityisen läheiset. Tapaan toista sisarusta useammin, koska asumme samalla paikkakunnalla. Tunnistan selkeästi joitakin lapsuudessa opittuja tapoja ja toimintamalleja, jotka näkyvät minussa aikuisenakin. Monesta piirteestä olen päästänyt jo paljon irti, mutta toisinaan osa nostaa vieläkin päätään, saattaa laueta niin automaattisesti, että yllätyn itsekin. Esimerkiksi minä olen vieläkin aikuisena tarkka, että minua ja muita kohtaan ollaan oikeudenmukaisia ja tasapuolisia. Reagoin herkästi, jos koen, ettei kaikki näytä menevän putkeen.

Pidän tärkeänä, että sisaruksilta on aina voinut kysyä neuvoa ja kertoa heille sitä, mitä itse olen oppinut. Sisarusten kanssa on mahdollista jakaa samat perhekokemukset ja muistot; tosin ne poikkeavat osin toisistaan, koska olemme olleet eri-ikäisiä ja kokeneet yksilöinä tilanteet eri tavoin. Sisarussuhteet ovat antaneet minulle ja uskon, että tulevaisuudessakin antavat konkreettisen turvaverkon, lohdutusta, apua ja tukea arjessa.

Sosiaaliset voimavarani perustuvat sisaruksiin, ystäviin ja muihin läheisiin. Sisarussuhteet eivät ole aina helppoja, mutta mikä ihmissuhde on? Minulle hyvä ihmissuhde on aina ”two way street” eli vuorovaikutteinen ja tasapuolinen. Olen elämäni varrella tarkastellut ihmissuhteita ja muokannut lähipiiriäni tukemaan enemmän omaa hyvinvointiani. Jokainen ihmissuhde, myös sisarussuhde, voi muuttua ja kehittyä oman hyvinvoinnin kannalta tarpeelliseen suuntaan.

Päivänsäde