06.07.2022 | Blogi
Siruja-blogi: Elämä on juhla
Kun perheessä juodaan alkoholia reippaasti, vaikuttaa se kaikkeen. Lapsuudessani oli kovin tavallista, että alkoholia käytettiin iltaisin, kun oli vieraita ja aikuiset pelasivat kortteja. Lapset olivat jo nukkumassa. Vuosien saatossa äitini juominen lisääntyi ja siitä seurasi monen päivän juomaputkia yksittäisten iltojen sijaan. Se vaikutti perheen arkeen, rooleihin ja kaikkeen. Elämä pyöri pitkälti äidin juomisen ympärillä. Eli elämä ei todellakaan ole aina juhlaa, ei ainakaan kaikille perheenjäsenille.
Elämä oli ennalta arvaamatonta joka ikinen päivä. Kotiin mennessä tai aamulla herätessä olin varpaillani, kun en tiennyt mitä oli vastassa. Meillä oli siis kaksi eri tilannetta: äiti selvin päin ja äiti humalassa. Kun äiti oli selvin päin, arkemme pyöri ihan tavallisesti, meillä kävi vieraita ja minä saatoin tehdä omia juttuja omassa huoneessa.
Olin perheen tyttö, joka vähitellen joutui aikuisen rooliin, huolehtien perheen arjesta silloin, kun äiti ei siihen itse kyennyt. Olin näkymätön lapsi. Kukaan ei kysynyt, kuinka minä voin, tai mitä minulle kuuluu? Taisin olla aikuistenkin silmissä se, joka pärjää ja huolehtii. Minulle aika oli selviytymistä ja perheestä huolehtimista. Se vaikutti minuun, luonteeseeni, toimintatapoihini, käyttäytymiseeni, ihmissuhteisiini. Minusta tuli huolehtija ja ahertaja, suorittaja. Vähän niin kuin isäni, joka oli minulle tuki ja turva.
Vuodet vierivät vaihtelevissa merkeissä, mutta peruskaava oli sama: paljon töitä, opiskelua ja erilaisia muutoksia. Ponnistelin ja selviydyin, mutta lopulta väsyin. Otin aikaa itselleni, aloin pohdiskelemaan elämääni, tulevaisuuttakin. Vasta usean vuorotteluvapaan jälkeen ymmärsin itseäni ja osasin kuunnella itseäni riittävästi, mikä on minulle hyväksi. Nuoruudessa omaksuttu selviytymismalli meni romukoppaan, koska se ei enää toiminut.
Mietin, miten huolehdin itsestäni ja hyvinvoinnistani riittävästi tässä hetkessä ja pitkällä aikavälillä. Rakensin omien tarpeitteni pohjalta uusia toiminta- ja selviytymistapoja, mm. keskityn enemmän minulle tärkeisiin asioihin enkä paahda täydellä höyryllä eteenpäin. Arvomaailmassani ja asenteissani on tapahtunut muutosta, mikä on ollut tarpeen. Tiedostan itselle tärkeät asiat ja oman hyvinvointini pilarit ja pidän niistä mahdollisuuksien mukaan kiinni. Jos ne eivät toteudu, on tehtävä muutos. Huomaan ja tunnen muutostarpeen olossani. Minua on auttanut myös etäisyyden ottaminen: katson rauhassa tilannetta välimatkan päästä.
Elämä jatkuu ja voin valita miten. Ennen OLIN olemassa ja yritin selviytyä. Nyt ELÄN. Tässä on iso ero. Laulu kertoo, että elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Toinen laulu sanoo, ettei elämästä selviä hengissä, mikä on totta, mutta elämän tulee olla muutakin kuin selviytymistä ja suorittamista. Tärkeää on elää omannäköistä elämää, toteuttaa itseään sekä tehdä itselle merkityksellisiä asioita.
Kiitollinen Päivänsäde
Tykkää, jaa