Siruja-blogi: Kohtaamisesta

Olen miettinyt usein, mistä johtuu, että kokee olevansa ulkopuolinen ja toisten kanssa taas kohtaaminen tapahtuu luontevasti, kuin itsestään, ilman ponnisteluja. Olen myös lukenut ja puhunut ihmisten kanssa tästä. Vaikka ymmärrys omaa itseä ja toisia kohtaan lisääntynyt, hämmästyn yhä uudelleen kohtaamistilanteista, omista havainnoista ja ajatuksistakin. Tuntuu hyvältä ja hyödylliseltä purkaa niitä vähän paperille, eikä pyöritellä niitä vain oman pään sisällä. Toivon, että myös sinä pysähdyt oman itsesi äärelle pohtimaan kohtaamisiasi – ei pelkästään niitä, jolloin kohtaamista ei tapahdu. Niitähän me helpommin tunnistamme, muistelemme ja ei niin hyvällä mielin.

Mistä sitten tunnistaa, kohtaako oikeasti vai eikö kohtaa ja mitä siihen tarvitaan? Tarvitaan olosuhteet, jossa kohtaaminen mahdollistuu. Aina ei aika ja paikka ole optimaalinen, mutta tilanteessa kuin tilanteessa voi itse ammentaa sen mahdollisen. Joskus olosuhteisiin voi onneksi hieman itse vaikuttaa, ottamalla aikaa ja etsimällä paikan. Kohtaaminen ei ole pelkästään tapaamista tai fyysistä läheisyyttä. Joskus se on syvempää, vaikka henkilöt ovat fyysisesti eri tilassa, kaukanakin toisistaan. Ollaan annettu mahdollisuus kohtaamiseen poikkeusoloissakin: etänäkin voi olla lähellä ja kohdata. Ollaan löydetty uusia keinoja kohdata ja olla lähellä, vaikka fyysinen kohtaaminen ei ole ollut mahdollista.

Minusta on tärkeää uskaltaa olla läsnä ja avoimia toisillemme. Olla oma itse ja sanoa, mitä ajattelee ja mikä on itselle tärkeää, merkityksellistä. Osa kohtaamisista tapahtuu roolin tai ammattiroolin kautta. Suojautuminen roolin taakse voi olla ainoa mahdollisuus kohtaamiseen, jos ei jostain syystä uskalla olla täysin oma itse ja avoin tilanteessa. On myös ihmisiä, jotka eivät pysty kohtaamaan esimerkiksi ilman päihteitä. Taustat voivat olla moninaiset. Tällaisissa tilanteissa otan päihteet puheeksi ja kannustan häntä puhumiseen selvin päinkin kertomalla, miten tärkeää se minulle on ja miten vaikeaa puhuminen minulle on päihtyneen ihmisen kanssa, johtuen omasta taustastani.

Ei voi kohdata, jos ei ole läsnä tässä ja nyt. Emme kanna omia tai toisten ongelmia tai asioita kohtaamisessa. Emme mieti, huolehdi, murehdi vaan olemme läsnä itsellemme ja toisille. Läsnäolevana olemme mahdollisimman tyhjä kirja ja kohtaamme toisen kunnioittavasti. Meillä kaikilla on nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve. Jos kohtaaminen ei toteudu, olo on vaikea ja jää yksin. Usein tulee ulkopuolisuuden tunne. Elämässä ei kuitenkaan ole tarkoitus pärjätä yksin vaan toiset ihmiset ovat meitä varten täällä ja me toisia varten. Aito kohtaaminen on monen asian summa ja se tapahtuu monella tasolla. Kohtaaminen on mahdollisuus ja se voi toteutua, kun olemme auki ja läsnä, itsellemme ja toisillemme. Oma kokemus on, että uskallus kannattaa, kun muistaa kuunnella omaa vaistoa, missä avaa takkinsa.

Päivänsäde