Sirpale

Nimimerkki:

Itse olen reilu 20-vuotias ja olen perheellinen, mutta uskon että tämä tarina herättelee vanhempia ja saa ymmärtämään miten runsas alkoholin käyttö voi vaikuttaa omaan lapseen vielä aikuisiälläkin.

Minä kasvoin yksinhuoltaja äitini kanssa, äitini käytti runsaasti alkoholia tai käyttää edelleen. Hän jätti minut usein yksin kotiin vaikka olin vasta päiväkoti-ikäinen. Hän käytti alkoholia vaikka olin kotona ja joudin öisin kävelemään mummoni luokse koska en halunnut olla kotona. Hän joi kaikki rahat mitä meille tuli ja yleensä meillä oli jääkaapissa vain valo.

Teini-ikäisenä aloin itse jo käyttämään alkoholia ja tupakkaa n. 12-vuotiaana join ensimmäisen kerran ja sen jälkeen lähes joka viikonloppu. Valehtelin kaikille sukulaisilleni ja äidilleni aina erilaisia syitä miksi tarvitsin rahaa. En välittänyt itsestäni enkä muista enkä ajatellut kuinka törkeä olin. Jouduin 13-vuotiaana lastenkotiin, se oli minulle suuri shokki, olin ehkä salaa toivonut asiaa ja ottanut jopa suutuspäissäni koulun kuraattorilla asian puheeksi että kotona ei ole hyvä olla. Lastenkodista karkailin; ”hatka” reissuillani kuljin ties missä olin pitkiä aikoja poissa. Kokeilin sillon ensimmäisen kerran kannabista kun olin 14 -vuotias. Ja aloin käyttämään sitä lähes aina kun olin ulkona. Jäin siitä kiinni, mutta se ei menoani haitannut. Aloin myös jossain kohtaa käyttämään jotain pillereitä, mutta ne ei eivät olleet minun juttuni. Jouduin Lahteen A-klinikkasäätiön Stoppariin. Takaisin päästyäni sama meno jatkui. Käytin jossain kohtaa myös amfetamiinia. kun olin 16 pyysin lastenkodilta että he etsisivät minulle jonkin toisen laitoksen kauempaa kun olin tajunnut kuinka surkeasti minulla meni, olin pian täyttämässä 18 ja olisi pitänyt itsenäistyä. Joudin 400km päähän kotoa ja asuin siellä 1 vuoden. Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni ja tapasin tulevan aviomieheni.

Nyt minulla on täydellinen perhe ja turvallista olla mutta, silti menneisyys vaikuttaa elämääni. Kärsin jonkin asteisesta masennuksesta ja minulla on pelkotiloja, en uskalla olla yksin kotona enkä avata ovea jos olen yksin. Se johtuu siitä kuinka pelkäsin lapsena yöllä yksin. Käytän itse alkoholia silloin tällöin, olen onnellinen että osaan ottaa kohtuudella. Haluan tarjota lapselleni turvallisen elämän ettei hänen koskaan tarvitse pelätä kotona tai missään muullakaan.