en | sv | fi

Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia


Tehdään yhdessä lapsuusmuistoista parempia

header menu

Olet täällä



Olet täällä


Metalhead93

suomi

Äitini on alkoholisti. Vanhempani erosivat jo kun olin pieni, suurin pirtein n. 3-vuotiaana. Asuimme isosiskoni kanssa äidin luona omakotitalossa melko syrjäisessä paikassa, jossa ei ollut naapureita lähellä. Äidillä oli paha tapa juoda viinaa vaikka se ei sopinut hänelle ollenkaan, alkoholi ylipäätään. Muistan hänen katsovan aina telkkaria ihme juomien äärellä ja oli hyvällä tuulella, kunnes jotain napsahtaa hänen päässä ja hänen mielialansa muuttuu rajuttomasti aggresiiviseksi ilman syytä. Isosiskoni, joka on seitsemän vuotta vanhempi, joutui yleensä huolehtimaan minusta. Äiti usein unohti meidät ja lähti jonnekki baariin tapaamassa miehiä, jotka joskus tulivat meille illalla ja lähtisivät seuraavana aamuna pois. Tunsin häpeää äitini kohtaan, ylipäätään koko säälittävää elämääni.

Tiesin sen, jo nuorena ettei äiti ollut onnellinen. Masentunut oli selvästi, sillä hän oli pari kertaa viillellyt ranteitansa auki ja yrittänyt peittää ne sideharsoilla. Kerran sain äitini kiinni rysänpäältä kun hän yritti viiltää kurkkunsa auki olohuoneen sohvassa ja kirkusin isosiskoani paikalle, jotta hän saisi sen lopettamaan. Meni hetki, kunnes sisko sai sen veitsen pois äidiltäni ja äiti sitten kävi kimppuun saadakseensa sen takaisin. Tappelu oli pelottavaa, en tiennyt mitä tehdä. He huusivat ja kiljuivat, tömistelyä oli ja seiniin päin tönittiin. Halusin päästä pois sieltä, mutta en uskaltanut lähteä minnekkään, jos siskolleni tapahtuisi jotain. Hetki siinä meni kunnes äiti luovutti eikä jaksanut enää tapella ja sisko meni piilottamaan veitsen jonnekki. Nämä päivät olivat meille normaalia, joskus äiti oli jopa ottanut lääkkeistä yliannostuksen ja jouduttiin soittamaan ambulanssin hakemaan hänet ja iltaan menneessä hän olisi jo kotona. Äitini oli aina todella kömpelö ja kaatui aina rappusista. Kerran kävi niin, että hänen päänsä jopa osui betoniseinään meidän alakerran rappusilla, kun hän oli menossa kellariin päin ja verta oli joka puolella. Äiti meni vessaan peseytymään ja pääsin tarhasta silloin, koska sisko tuli hakemaan minut, niin kävin katsomassa missä äiti oli. Voisitte kuvitella kuinka ahdistavalta se tuntui kun näin verta seinässä ja veri tippoja, jotka osoittivat reitin vessaan. Avattuani sen näin äidin seisovan siellä pää auki ja verta oli joka puolella. Aivan kuin olisin astunut kauhuleffan sisälle. Siskoni soitti uudelleen ambulanssille, että tulisivat hakemaan äidin. Silloin tällöin jouduin olemaan mummin ja papan luona, jotka asuivat samassa kaupungissa. He olivat isän vanhemmat. Isän kanssa tulin toimeen vaikka hän olikin muuttanut ulkomaille. Joskus silloin tällöin hän tulisi käymään meillä ja äiti olisi siivonnut koko talon puti puhtaaksi ja oli vielä selvinpäin aina silloin. Isä toi meille tuliaisii ulkomailta ja me saatiin mennä hänen luokseen viikonlopuksi. Se oli minun rauhani, minun turvapaikkani. Isä ei koskaan juonut mitään meidän seurassa ja oli aina meille kiltti. Siihen aikaan ainut huono puoli isässä oli sen työajat, hänellä oli aina pahana tapana vastata työpuheluihin ja jäädä jumittamaan niihin. tunniksi ennen kuin pystyi minun kanssani mitään tekemään. Joskus hän myös joutui jättämään meidät häneen asuuntonsa yksin isosiskoni kanssa muutamaksi tunniksi. Onneksi isosiskollani ja minulla on suuri ikäero, että hän oli jo teini silloin kun itse olin tarhaikänen, näin hän sitten osasi tehdä ruoat jne.

Välillä se ei haitannut, että isä oli poissa pariksi tunniksi vaikka meidänhän piti viettää aikaa yhdessä viikonloppuna. Pääasia oli se, että saatiin olla poissa äidin luota, saatiin olla rauhassa ilman mitään turhaa huutamista, meluamista ja itkemistä. Sain mielenrauhaa. Viikonlopun jälkeen oli inhottavaa ajatella, miten isä voi jättää meidät äidin luokse vaikka hän tietää äidin alkoholiongelmasta ja silti voi hymyillä ja sanoo heippa nähdään joku toinen viikonloppu! Siskon kanssa usein halusimme muuttaa isän luokse, mutta koska hän asui ulkomailla se ei onnistuisi.

Äidin kanssa oli joskus kerrankin mukavaa olla vain kun hän oli selvinpäin, katsottiin elokuvia, käytiin kaupungilla yms. Rahaongelmia oli, kaiken hänen juomisen takia, joten sen takia uusia vaatteita ei aina saatu mistään ostettua ja se minua joskus hävetti tarhassa. Kaikilla muilla oli hienoja vaatteita kun itselläni oli jotkut vanhat vaatteet jostain kaapin pohjasta löydetyt mitkä tuoksuivat oudoille. Peseytyminen unohtui usein, sillä äiti ei ollut huolehtinut sitä ja sen huomasivat muutkin kun tulin tarhaan. Aikuiset alkoivat kyselee miksi äiti ei hoida minua kunnolla kun tulen tarhaan likaisena. Minua hävetti ja nolostutti, mutta samalla en tajunnut asian vakavuutta kunnes nykyään ruven muistelemaan sitä.. Tapasin myös parhaan ystäväni tarhassa, johon tutustuin jo 2-vuotiaana heinikössä kesällä meidän etupihalla. Hänen vanhemmat olivat myös alkoholisteja, joten siksi tunsin hänen seurassa helpottuneelta, sillä hän ymmärsi minua toisin kuin muut ihmiset ympärilläni. Tapaamisestamme lähtien olemme aina olleet yhdessä nykypäivään saakka. Ilman häntä en olisi varmaan tässä kirjoittamassa tätä pientä tarinaani.. Haluaisin kertoa aikuisille, että ajatelkaa lapsianne ja nuorianne. Lopettakaa se turha juominen, lisätäkseen vain teidän omaa mielihyväänne, ajattelematta miltä lapsistanne tuntuu nähdä teidät humalassa. Uskokaa minua, te näytätte typeriltä. Joten kuunnelkaa lapsianne ja kysykää mitä mieltä he ovat teidän juomisesta, onko se kohtuullista vai liikaa. Miettikää miten paljon rahaa te kulutatte turhaan niihin kaljoihin tai mille tahansa alkoholipitoisiin juomiin päästääkseen hieman/paljon humalatilalle, kun olisitte voineet kuluttaa ne johonkin järkevämpään asiaan. Teidän juominen vaikuttaa lapsiin ja nuoriin vakavasti. On turha alkaa kuvittelemaan ettei se olisi heidän ongelma miten te käytätte juomianne kanssa vaan se on heidän ongelma. Ongelma, johon liittyy mielentilaan, henkisyyteen ja joskus jopa fyysisyyteen. Lapsi ja nuori kärsii niistä ongelmista, josta vain aikuiset voivat pysäyttää sen jos heillä on tahto siihen. Joten mikseipä ketään vanhemmista voisi sitten haluta lapsillensa sitä mitä olisi heille parasta. Pistämällä se korkki takaisin kiinni ja heittämällä sen jonnekkin pois ja keskittyisitte lapsiinne ja heidän kasvuun.

Jos äitini ei käyttäisi alkoholia, avioeroa ei tulisi. Minulla olisi molemmat vanhemmat ja uskoisin, että elämäni olisi paljon onnellisempi kuin se todellisuudessa on. Siskollani ei olisi päihdeongelmia, eikä meillä olisi muita pikkuvelipuolia isän toisesta avioliitosta. Asiat olisivat vain yksinkertaisempia ja rahaongelmia ei olisi.

Metalhead93

×