Summer

Nimimerkki: ()

Minusta tuli hyvin vetäytynyt ja etäinen jo lapsena. En ikinä olisi pyytänyt ketään meille kylään, koska häpesin äitini (yksinhuoltaja) juomista. Meillä oli aina sotkuista ja äiti+hänen kaverinsa tupakoivat sisällä ja olivat kännissä. Koulusta tullessa kävin hakemassa keittiöstä ruokaa ja kahvia, mitkä lämmitin mikrossa, ne oli siis aamulla tehty valmiiksi, että voisi aloittaa juomisen ajoissa. Keittiössä sai väistellä humalaisten miesten kouria ja sietää asiattomia vihjailuja esim. ”hyvistä tarakoista”, kaikki nauroivat ja tunsin oloni nöyryytetyksi. Menin huoneeseeni syömään, jonne vähän väliä joku tuli tekemään kännitilitystään.

Jos, äiti oli yksin hän sulkeutui keittiöön soittamaan kitaraa, eikä sinne saanut mennä. Olimme myös pitkiä aikoja kotona keskenämme, kun äiti oli lähtenyt ”Roskia viemään” tai ”lenkille”, alle kouluikäisenä se pelotti ja itkin paljon, laitoin aina äidin yöpaidan päälle, että tuoksu auttaisi ikävään. Teini-iässä aloin kovettua koko asialle, masennuin ja muutin pois heti, kun mahdollista. En tuntenut oloani koskaan turvalliseksi tai rakastetuksi, alkoholi meni aina edelle. Meillä ei ollut koskaan kodikasta, hiljaista tai mukavaa, niinkuin perheessä kuuluisi olla.