Traumaymmärrys

Traumatietoisuus työssä lasten kanssa

Erityisen merkityksellistä on se, että jokaiselle lapselle varmistetaan turvallinen ja virikkeinen lapsuus. Tämä edellyttää lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten omien traumataakkojen keventämistä. Kaikki hyötyvät traumatietoisuuteen liittyvästä tiedosta ja kokemuksesta.

Ammattilaisten omat elämänkokemukset vaikuttavat heidän työhönsä. Traumainformatiivisen työotteen kulmakivinä ovat ammattilaisten omat kokemukset ja oma kehotietoisuus. Lasten ja ammattilaisten hyvinvointi liittyvät toisiinsa. Kaiken lähtökohtana on, että aikuinen on itse rauhallinen, levollinen ja omassa kehossansa. Ammattilaisten tulee myös itse muodostaa yhteys omaan kehoonsa eli maadoittua. Tämä on materiaalipakki lasten tukemiseen, mutta samalla materiaali voi tukea ja vahvistaa myös aikuisten omaa kehotietoisuutta. Kehotietoisuuden harjoitteet ovat hyviä harjoitteita meille kaikille.

Trauma ja sen vaikutukset yhteisöön

Trauma on ihmisen senhetkisen sietokyvyn ylittävä kokemus, jota emme pysty integroimaan osaksi muuta elämäntarinaamme. Trauma on jälki mielessä, aivoissa ja koko kehossa. Trauma-asiantuntija Bessel van der Kolk (2017) painottaa traumasta aiheutuvan jäljen ilmenevän monin eri tavoin kuten esimerkiksi autonomisen hermoston yli- tai alivireytenä ja kognitiivisina häiriöinä.

Trauma vaikuttaa ihmisen terveyteen, hyvinvointiin, oppimiseen ja käyttäytymiseen eli siihen, kuinka ihminen toimii juuri tässä hetkessä. Bessel van der Kolk kuvaa lapsen vuorovaikutuksellisissa suhteissa syntynyttä traumaattista stressiä, joka voi näkyä kyvyttömyytenä keskittyä, säädellä tunteita, kroonisena vihana, pelkotiloina, itseinhona, aggressiona ja itsetuhoisena käytöksenä.

Yhteiskunnalliset pandemiat, kuten covid-19 virus, aktivoivat ihmisessä traumaattista stressiä. Erityisen alttiita traumatisoitumiselle ovat ihmiset, jotka kärsivät ylisukupolvisista taakoista ja lapsuuden haitallisista kokemuksista. Perheet, joihin on kasaantunut runsaasti taakkoja, traumatisoivat helposti myös lapsensa.

Kun traumaoireita esiintyy lapsessa, niiden on uhkana siirtyä toisiin lapsiin ja myös koulun aikuisiin. Sijaistraumatisoitumisen kautta traumaoireet voivat levitä ryhmään, työyhteisöön, organisaatioon ja yhteiskuntaan. Stressaantunut ja traumatisoitumisen sävyttämä yhteisö tai organisaatio voi saada samankaltaisia oireita kuin traumatisoitunut yksilö. Siksi on erityisen tärkeää, että koulun henkilökunnalla on traumatietoisuutta, jotta sijaistraumatisoituminen voitaisiin estää.

Traumatietoisessa työotteessa lapsi nähdään kokonaisuutena

Se, miten olemuksellamme välitämme läsnäoloa, hyväksymistä, turvaa ja välittämistä, on merkityksellisempää kuin sanomamme sanat, sillä läsnäoloamme emme voi teeskennellä. Joko olemme läsnä tai emme. Myötätuntoinen vuorovaikutus on lapsen kokonaisuuden ymmärtämistä – hänen kokemuksensa todentamista. Parhaimmillaan myötätuntoinen vuorovaikutus on lapsen tunteiden, tarpeiden ja kokemuksen kuuntelemista myötätuntoisten sanojen lisäksi katseella, kosketuksella ja kehonkielellä. Kun olemme läsnä lasta varten – niin siinä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan.

Haitallisesti päihteitä käyttävän perheen lapsi tarvitsee erityisesti aikuisen hyväntahtoisuutta, avoimuutta, myötätuntoa ja sydämellistä huolenpitoa. Mindfulness -harjoitusten kautta lapselle voidaan tuoda esille edellä mainittuja merkityksellisiä asioita ja korostaa niiden merkitystä lapsen sekä hänen kasvuympäristönsä kannalta.

Traumainformoidussa työorientaatiossa ihminen kohdataan huomioiden erityisesti hänen tunnehaavansa. Tietoisen traumainformoidun työotteen taustalla on ajatus siitä, että ihmisen ei-tarkoituksenmukaisen käytöksen taustalta löytyy usein traumaattisia kokemuksia. Näistä kokemuksista syntyneillä tunnehaavoilla on merkittävä negatiivinen vaikutus ihmisen oppimiseen, kroonisiin kipuihin ja erilaisiin pelkotiloihin. Erityisesti lapsuuden traumaattisten kokemusten tunnehaavat aiheuttavat ihmiselle valtavaa kokonaisvaltaista kärsimystä. Traumainformoidussa kohtaamisessa kiinnitetään huomiota siihen, mitä ihmiselle on tapahtunut, eikä niinkään siihen, miksi hän käyttäytyy tietyllä tavalla.

Mikä lapsessa on vikana? → Mitä lapselle on tapahtunut?

Mikä työkaverissa on vikana? → Mitä työkaverilleni on tapahtunut?

Mikä minussa itsessäni on vikana? → Mitä minulle on tapahtunut?

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen vahvistaa myötätuntoa itseä ja muita kohtaan

Materiaalin harjoituksista voi tehdä rutiineja sopivaan kohtaan koulupäivää. Mindfulness -harjoitusten kautta välittyvällä sydämellisellä huolenpidolla voidaan tavoittaa mahdollisimman moni lapsi, ja myös aikuinen. Tutkimusten mukaan tietoisen läsnäolon harjoittaminen tukee jokaisen sosio-emotionaalista kasvua itseään arvostavaksi. Harjoitusten on myös havaittu edistävän lapsen kykyä rauhoittua, keskittyä ja ohjata toimintaansa sekä lapsen kykyä oppia uutta. Lapsen ja aikuisen kasvava myötätunto itseä sekä toisia kohtaan lisää runsaasti rakkautta ja onnellisuutta edistämällä ihmisten hyvinvointia yksilö- ja yhteisötason lisäksi yhteiskunnallisissa rakenteissa – ja myös koko maailmassa.

Traumatietoisuutta on lempeä, myötätuntoinen ja utelias asenne sekä itseä että toisia kohtaan. Erityisesti tarvitsemme lempeyttä itseämme kohtaan – saamme olla haavoittuvaisia ja erehtyväisiä. Erehtyessämme näytämme lapselle inhimillisyyttämme. Olennaisia asioita ovat hyvä itsetuntemus, kehotietoisuus ja tunnetaidot – meille jokaiselle!