Minusta ei ikinä tule tällaista äitiä 

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan jouduin katsomaan äitini juomista. Se alkoi viikonloppuna ja saattoi jatkua puoleen väliin työviikkoa, sairaslomaa otettiin aina vaan lisää. Äiti saattoi istua yksin kotona ja juoda, sammui välillä ja herätessään joi lisää. Musiikki pauhasi ja jos sain volume-nappulaa vaivihkaa käännettyä hiljemmalle, se kääntyi pian takaisin max-asentoon. 

Minä jouduin itseni lisäksi pitämään huolta myös äidistäni. Kun äiti makasi sammuneena sängyssä tai sohvalla, kävin tarkistamassa että hän varmasti hengittää. Pelkäsin että äiti tukehtuisi omaan oksennukseensa tai lakkaisi vaan hengittämästä. 

Kavereita en kehdannut tuoda jos äiti oli humalassa, häpeäntunne oli valtava. Muidenkaan äidit eivät juoneet tällä tavalla, miksi minun sitten? 

Monesti itkin itseni uneen, en kehdannut sanoa miten pahan olon äidin juominen minulle sai aikaan. En halunnut loukata, hänhän on kuitenkin oma rakas äitini ja selvinpäin aina niin tuttu ja turvallinen. Kännissä kuitenkin kömpelö ja kaatuileva, puheesta ei saanut selvää ja asioitaan ei saanut kerrottua kun ei se kuitenkaan kuunnellut tai jos kuunteli niin vähän ajan päästä niitä ei enää muistettu. 

Lopulta kaikki muutkin kyllästyivät äitini juomiseen ja ehkä hän itsekin tajusi ettei halua sellaista elämää. Äitini oli kuivilla monta vuotta, vaikeidenkin aikojen yli. Yhtäkkiä äiti taas repsahti, ihan tosta noin vaan. Nyt juomiseen käytetään tekosyitä, kuten ”rentoutuminen”. Mutta kuten sanotaan, kerran alkoholisti, aina alkoholisti. Olen lakannut yrittämästä, minä en enää välitä. Ajattelin aina että minusta ei ikinä tule tällaista äitiä. Minä en halua että oma lapseni joutuu pelkäämään puolestani. 

Nyt olen äiti ja olen pitänyt lupaukseni, tulen myös sen aina pitämään. Äidin juominen vaikuttaa minuun vieläkin, ja aion pitää huolen että minun lapseeni se ei tule vaikuttamaan. 

naaza 

Kirjoitus on yksi Ääni lapselle -kampanjan aikana kerätyistä tositarinoista. Vuonna 2010 toteutetun kampanjan aikana nuoria ja nuoria aikuisia pyydettiin kirjoittamaan lapsuudenkokemuksistaan.  

Julkaistu Varjomaailmassa 6.10.2017