Traumojen vaikutukset
Trauma aiheutuu tilanteesta, joka ylittää ihmisen sen hetkisen kyvyn käsitellä tapahtumaa. Trauma vaikuttaa sekä ihmisen mieleen että kehoon. Lapsuudessa koetut traumat vaikuttavat usein aikuisuuteen asti. Traumasta toipumisessa keskeistä on turvalliset ihmissuhteet ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.
Havahduin traumamaailman olemassaoloon muutama vuosi sitten, kun nuoruuden ystäväni kertoi yllättäen käyvänsä traumaterapiassa. Tieto hätkähdytti. Olin kuvitellut, että traumat vaativat syntyäkseen sotia, luonnonkatastrofeja, onnettomuuksia ja muita ääri-ilmiöitä. Eikö näin ollutkaan? Jos traumat saattoivatkin olla seurausta sellaisista monien jakamista, arkisista kokemuksista, kuten vanhemman liiallinen juominen, turvaton kasvuympäristö tai vaikkapa koulukiusaaminen, voisinko minäkin olla tietämättäni traumatisoitunut?
Vasta kun olin tutustunut traumoihin ja traumatisoitumiseen tarkemmin sellaisten klassikkoteosten, kuten Peter Levinen Kun tiikeri herää ja Bessel van der Kolkin Jäljet kehossa, oivalsin kärsineeni traumaoireista koko elämäni. Omalla kohdallani traumatisoituminen on aina näkynyt erityisesti hermostollisena herkkyytenä ja ylivirittyneisyyteni. Olen lapsesta saakka ollut pitkillä tuntosarvilla varustettu kameleontti, joka aistii muiden tunnetiloja, ajatuksia ja mielialoja lähes telepaattimaisella tarkkuudella. Lapsena jatkuva varuillaan olo auttoi luovimaan kodin räjähdysherkässä ilmapiirissä. Aikuisuudessa päättymätön peilaaminen vain uuvutti.
Huomaan edelleenkin kannattelevani usein sosiaalisia tilanteita ja muita ihmisiä oman hyvinvointini ja jaksamiseni kustannuksella. Koska kuormitun sosiaalisissa tilanteissa herkästi, kaipaan paljon omaa aikaa ja tilaa palautuakseni. Jos en ole pystynyt lataamaan akkujani päivän aikana riittävästi, valtaa minut eräänlainen sisäinen vapina ja lepatus. Silloin tuntuu kuin rintalastani takana olisi pieni lintu tai perhonen, jonka siivet lyövät sata kertaa minuutissa. Kun hermostoni käy kierroksilla, minun on usein iltaisin vaikea rentoutua ja rauhoittua, kehoani vaivaavat erilaiset kiputilat ja jännitykset ja kärsin toistuvista univaikeuksista.
Nykyään tunnistan onneksi jo paremmin, milloin kehoni ja hermostoni kaipaa maadoittumista. Joskus traumamaastoon putoaminen tapahtuu kuitenkin nopeasti ja yllättäen. Näin saattaa käydä esimerkiksi silloin, kun joku loukkaa tai ylittää rajojani. Silloin taistele tai pakene -reaktioni aktivoituu ja huomaan yhtäkkiä seisovani ikään kuin puoli metriä sivussa itsestäni ja tarkkailevani tapahtumia kuin jonkun toisen silmin. Olen vasta hiljattain ymmärtänyt, että kyse on tuolloin dissosiaatiosta.
Kun tunnistan dissosioivani, pyrin vakauttamaan itseäni esimerkiksi tietoisilla, syvillä hengityksillä, silittelemällä käsivarsiani ja taputtelemalla rintakehääni sekä erilaisilla aromaterapiatuoksuilla. Ottaa kuitenkin oman aikansa ennen kuin pystyn palaamaan kehooni taas. Ottaa myös aikaa ennen kuin muistan, etten ole enää puolustuskyvytön lapsi, vaan aikuinen, jolla on voima ja valta poistaa itsensä epämukavasta tilanteesta sekä tarvittaessa myös puolustaa itseään.
Ja kun tilanne on ohi, minun ei tarvitse jäädä kantamaan koettua kehossani. Voin sen sijaan ottaa mallia nelijalkaisista ystävistäni, jotka ravistelevat ja venyttelevät itseään jännittävän tapahtuman jälkeen. Olen omalla toipumispolullani vasta alussa, mutta minulla on onneksi kaksi viisasta opettajaa mukana matkallani.
Lapsuudenperheessäni liikaa juonut vanhempi oli isäni. Hän oli paitsi alkoholisti myös syöpäsairas. Syöpä olikin lopulta se, joka vei isästä voiton.
Vaikka kuolema oli odotettavissa, tieto tulevasta ei tehnyt luopumista helpommaksi. Isän poismenon jälkeen huomasin, etten surrut ainoastaan isän kuolemaa, vaan myös hänen elämäänsä ja sitä, millainen se olisi voinut olla. Suru sai minut syyllistämään itseäni ja epäilemään, etten ollut tehnyt tarpeeksi hänen vuokseen. Näin painajaisia isän viimeisistä ajoista ja koin, että minun olisi pitänyt jotenkin pystyä pelastamaan hänet. Olinhan aina ollut isän tyttö.
Vuotta myöhemmin olin edelleen surussa kiinni. Silloin päätin hakea apua. Minua onnisti ja löysin terapeutin, joka oli erikoistunut kehollisiin menetelmiin ja traumafokusoituun työskentelyyn. Traumaterapiassa käsittelin pitkittyneen surun lisäksi myös muita, varhaisempia traumaattisia kokemuksiani.
Työskentely lähti liikkeelle niin kutsutusta vakauttamisesta. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että vahvistimme yhdessä terapeutin kanssa turvan kokemustani erilaisilla ohjatuilla rentoutus-, rauhoitus- ja turvapaikkaharjoituksilla sekä hypnoterapialla. Koska traumat varastoituvat kehoon, teetti terapeuttini minulla myös kehollisia harjoituksia.
Koin omalla kohdallani toimivammaksi traumojen purkumenetelmäksi EMDR:in (engl. Eye Movement Desensitization and Reprocessing). EMDR:n aikana palautin traumaattisen kokemuksen mieleeni niin, että terapeutti liikutti samalla kättään silmieni edessä ja pyysi minua seuraamaan sitä katseellaan. Tällä tavoin latautuneita tunnemuistoja voitiin ikään kuin neutraloida niin, että sain niihin emotionaalista etäisyyttä.
Työskentelyn aikana terapeutti tyynnytteli ja kannatteli minua pitäen minua samalla tässä hetkessä kiinni. Tiesin, että vaikka vaikeiden muistojen mieleen palauttaminen tuntui pahalta, ei se silti ollut vaarallista. Onkin osuva kuvaus, että traumojen prosessoinnin aikana on ikään kuin toinen jalka olisi menneisyydessä, toinen tässä todellisuudessa.
Vaikka traumojen kanssa työskenteleminen oli rankkaa ja olin usein tapaamistemme jälkeen väsynyt, koin traumaterapian silti hyödylliseksi ja itselleni sopivaksi terapiamuodoksi. Yhdessä työstämämme tunnemuistot eivät EMDR:n jälkeen enää saaneet kehoni taistele tai pakene -reaktiota aktivoitumaan. Myös fyysinen terveyteni ja kehosuhteeni paranivat, kun en enää kantanut kipeitä kokemuksia mukanani.
Terapia auttoi lisäksi minua pääsemään surussa eteenpäin ja löytämään tieni takaisin elämään. Vaikka isä kulkee aina mukanani, nyt tiedän, etten olisi voinut tehdä enempää. En olisi voinut kääntää hänen tarinansa suuntaa. Oli isän aika mennä.
Animaatio lasisen lapsuuden vaikutuksista aikuisuuteen. Tekijät: Janika Angelsola & Anni Järvinen (2024). Tuottaja: Király
Mikä on trauma?
Trauma syntyy kun ihmiselle tapahtuu jotakin, jota hän ei sen hetkisten mielen kykyjen puitteissa pysty käsittelemään. Traumaattiset kokemukset voivat liittyä väkivaltaan, menetyksiin, onnettomuuksiin tai perheessä koettuun turvattomuuteen. Jos lapsen vanhemmat käyttävät liikaa alkoholia, perheeseen saattaa syntyä epävakautta ja arvaamattomuutta, mikä voi aiheuttaa lapselle pitkäkestoista henkistä kuormitusta. Vanhempien juominen saattaa johtaa lapsen arkeen turvattomuutta ja ennakoimattomuutta, ja lapsi voi kokea, ettei hän voi luottaa vanhempiinsa tai siihen, että hänen tarpeistaan huolehditaan. Tällainen tilanne voi johtaa traumatisoitumiseen.
Mitä on traumatisoituminen?
Traumatisoituminen tarkoittaa, että traumaattiset kokemukset jäävät elämään ihmisen mielessä ja kehossa. Traumatisoitunut lapsi saattaa olla jatkuvasti varuillaan ja valmiustilassa, ikään kuin hän odottaisi seuraavaa uhkaavaa tilannetta. Tällainen arvaamattomuuden ilmapiiri perheessä voi vaikuttaa lapsen aivojen ja hermoston kehitykseen, mikä voi näkyä ahdistuksena, univaikeuksina tai keskittymisongelmina. Traumatisoituminen voi myös vaikuttaa itsetuntoon ja ihmissuhdetaitoihin, sillä lapsi voi kasvaa ajatukseen, että hänen täytyy pärjätä yksin, koska hän ei voi luottaa aikuisten tukeen.
Kun lapsi joutuu kantamaan liian suurta vastuuta perheessä tai suojaamaan omia tunteitaan vanhemman käytökseltä, hänen identiteettiinsä voi kehittyä käsitys siitä, että hän on huolehtija tai jopa näkymätön – lapsi, joka oppii piilottamaan omat tarpeensa muiden hyväksi. Näiden kokemusten vaikutukset voivat seurata aikuisuuteen asti, ellei niihin puututa ja niiden käsittelyyn saada apua.
Suojaavat tekijät
Vaikka traumaattiset kokemukset voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen hyvinvointiin, aina on olemassa myös suojaavia tekijöitä, jotka voivat lievittää haittoja. Suojaavat tekijät, kuten turvallinen aikuinen, voi tuoda vakautta ja turvaa lapsen elämään. Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi opettaja, ohjaaja tai perhetuttu, joka tarjoaa lapselle hyväksyntää, kuuntelee häntä ja osoittaa, että hänen tunteensa ovat arvokkaita. Myös ystävyyssuhteet ja harrastukset voivat toimia tasapainottavina tekijöinä ja tarjota lapselle kokemuksen siitä, että hän on arvostettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on.
Miten traumoista voi toipua?
Vaikka lapsuudessa koetut traumat voivat jättää syviä jälkiä, toipuminen on mahdollista. Traumasta toipuminen alkaa usein siitä, että ihminen tunnistaa ja hyväksyy omat kokemuksensa ja tunteensa. Tukea ja turvallisuutta tarjoava terapia voi auttaa käsittelemään lapsuuden traumoja. Terapeutti voi auttaa luomaan turvallisen ympäristön, jossa traumaan liittyvät tunteet, kuten pelko, viha ja häpeä, voi purkaa turvallisesti.
Toipumisessa auttavat myös omien tunteiden ja reaktioiden ymmärtäminen. Trauma saattaa näkyä aikuisiällä esimerkiksi varuillaan olemisena, itsensä arvottamisena tai vaikeutena luottaa muihin. Kun näitä tuntemuksia oppii ymmärtämään ja käsittelemään, voi vähitellen alkaa rakentaa vahvempaa minäkuvaa, jossa lapsuuden kokemukset eivät enää määrittele itseä.
Lisäksi terveet ihmissuhteet, joissa ihminen kokee tulevansa arvostetuksi ja kuulluksi, ovat keskeisiä trauman toipumisessa. Kun ympärillä on ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka arvostavat aidosti, vanhat pelot voivat vähitellen menettää voimansa. Myös itsestä huolehtiminen – kuten riittävä lepo, liikunta ja tunteiden ilmaiseminen – ovat tärkeitä, sillä ne auttavat kehoa ja mieltä palautumaan ja löytämään tasapainoa.
Lopulta jokaisella on mahdollisuus toipua lapsuuden traumoista. Vaikka menneisyys olisi ollut haastava, ihminen voi löytää keinoja kasvaa, käsitellä tunteitaan ja rakentaa itselleen turvallista ja tasapainoista elämää. Toipuminen voi olla pitkä prosessi, mutta oikean tuen avulla on mahdollista löytää yhteys siihen, kuka todella on.
- Tietoa terapiasta ja ohje psykoterapiaan hakeutumisesta (Mielenterveystalo)
- Traumaterapiakeskus. Traumaterapiakeskus tarjoaa traumapsykoterapiaa sekä vakautumisryhmiä traumatisoituneille
- Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry. Disso tarjoaa sekä suljettua että avointa vertaisryhmätoimintaa ja keskusteluapua traumatisoituneille ja dissosiaatiohäiriöstä kärsiville.
Tehtävät
Kesto 4:32
Tätä harjoitusta voit käyttää silloin kun tunteet ottavat vallan. Huomion siirtäminen sisäisestä maailmasta ulkoiseen rauhoittaa ylivireää hermostoa.
Luettele mielessäsi
5 asiaa, jotka näet ympärilläsi
4 asiaa, joita voit koskea
3 asiaa, jotka kuulet
2 asiaa, jotka haistat
1 asia, jonka maistat
Lukuvinkkejä
Klikkaa kansikuvaa: kortin kääntöpuolella on lyhyt esittely teoksesta.
Anna arvio osiosta
Vieraskirja
Mikä on ollut sinulle keskeistä vaikeista kokemuksista toipumisessa? Ja jos olet vielä toipumisen tiellä, mitä toipuminen sinulle merkitsee?
Julkaisemme vieraskirjaan lähetettyjä viestejä tällä sivulla. Poistamme viesteistä mahdolliset tunnistetiedot. Valitettavasti emme pysty vastaamaan vieraskirjan viesteihin, mutta jos toivot vastausta viestiisi, lähetä se neuvontapalvelussa
Keräämme kokemuksia sisällön kehittämiseksi. Huomioithan, että voimme hyödyntää lähettämiäsi tietoja toiminnan markkinoinnissa, viestinnässä sekä tutkimuskäytössä.
Kysymyksiä tai palautetta? [email protected]
Tykkää, jaa, kommentoi