Ihmissuhteet
”Muistan, kuinka iltojen nauru vaihtui huutoon. Isäni humalassa riehui, ja minä piilottelin puukkoja, jotta tappelut eivät päättyisi pahemmin.”
Kasvoin perheessä, jossa alkoholi oli usein läsnä. Isä ja äiti joivat molemmat, ja usein koti täyttyi kylän muista juomareista. Illat alkoivat usein naurulla mutta päättyi huutoon, riitoihin ja tappeluihin. Poliisit olivat tuttu näky, heidän saapumisensa toi hetken helpotusta, mutta myös häpeää – tiesin, että naapurit puhuvat.
Isä oli humalassa erittäin väkivaltainen ja pahoinpiteli äitiäni usein. Koin henkistä väkivaltaa suoraan – ja silloin, kun isäni pahoinpiteli äitiä ja käski minun jättää hyvästit hänelle. Ne sanat viilsivät syvältä ja jättivät jälkensä. Opin jo lapsena piilottamaan puukot, kun isäni joi. Nuorena aikuisena valitsin tutun ja ”turvallisen” puolison. Isäni kaltaisen väkivaltaisen päihderiippuvaisen miehen. Silloin en tajunnut, että valinta ei ollut sattumaa. Olin toistanut lapsuuden kaavaa. Vasta kovan työn myötä tajusin: voin valita toisin. Minä päätän, kenen kanssa elän. Nyt olen vakaassa ja turvallisessa suhteessa. Siltikin, edelleen joka ilta siirrän puukot sivuun keittiön pöydiltä.
Lapsuuden kokemukset väkivallasta näkyvät edelleen elämässäni, vaikka olenkin oppinut käsittelemään niitä. Työelämässä olen ollut erittäin joustava ja pyrkinyt viimeiseen asti välttämään konflikteja. Tämä on johtanut siihen, että olen usein asettanut muiden tarpeet omieni edelle ja miellyttänyt muita oman jaksamiseni kustannuksella. Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut opetella sanomaan ei – ja olen huomannut, ettei siitä ole seurannut mitään pahaa.
Tärkeintä ei ole miellyttää muita, vaan olla lojaali itselleen. Olen oppinut tämän kantapään kautta – ja vaikka se ei ole helppoa, tiedän nyt, että itseni kunnioittaminen on avain tasapainoiseen elämään. Tämä vaatii jatkuvaa harjoittelua, mutta jokainen pieni askel vie minua kohti vahvempaa minää.
Omien haavojen kohtaaminen on pelottavaa, mutta se on vapauttavaa. Jokaisella meistä on mahdollisuus valita, millaista elämää haluamme elää. Jotta voimme tehdä oikeita valintoja, meidän on ensin opittava tuntemaan ja arvostamaan itseämme juuri sellaisina kuin olemme. Olen oppinut, että kun asetan rajoja ja lakkaan miellyttämästä muita, elämässäni on enemmän tilaa aidolle onnelle ja sisäiselle rauhalle. Ansaitsen hyvän ja turvallisen elämän – ja tiedän, että voin itse luoda sen.
Meidän perheeseemme kuuluivat isä, äiti ja minä. Isäni oli alkoholisti, äitini ei käyttänyt päihteitä, mutta oli syvästi sairastunut isäni juomisesta, väkivaltaisuudesta ja ennakoimattomasta käyttäytymisestä. Mitä enemmän ja syvemmälle isäni alkoholismi kehittyi, sen tiukemmin äitini yritti kontrolloida, hyvitellä ja miellyttää isääni.
Jäin usein yksin kotiin. Isäni lähti juomareissuilleen ja äitini lähti etsimään häntä. Usein koko viikonlopuksi. Minut jätettiin yksin. Olin esikouluikäisenä jo taitava keittämään makaronia, paistamaan kananmunia ja keittämään perunoita. Osasin pestä omia vaatteitani vanhassa pyykkikoneessa, joka joskus lingotessa hyppi pelottavasti. Opin huolehtimaan itsestäni jo silloin, kun minun olisi pitänyt saada olla huoleton lapsi, joka iltaisin peitellään lämpimään, puhtaaseen sänkyyn.
Joskus äiti siivosi ja leipoi. Silloin oli usein mummi tulossa kylään. Niistä jäi hyvät muistot. Useimmiten kotona ollessaan äiti oli hiljaa ja katseli ikkunasta ulos, kahvikuppi kädessään. Poissaolevana, ilottomana. Olin turvaton, näkymätön lapsi.
Nyt istun sairaalasängyn vieressä. Silittelen äitini haaleaa, haurasta kättä. Perheeseemme kuuluvat nyt äitini, minä ja kaksi nuorta aikuista lastani. Isäni on kuollut aikaa sitten. Äitini on heikossa kunnossa kaaduttuaan ja murrettuaan selkänsä. Kivut ovat niin kovat, että hän on vahvasti lääkittynä; taas puoliksi jossain muualla. Katsoo ohi minusta, kaukaisuuteen. Välillä hän valittaa ja tapailee nimeäni. Nousen ylös ja kohennan hänen tyynyään ja peittelen jalat paremmin. Tunnen valtavan kirjon tunteita; tuntuu epäreilulta, suututtaa ja olen surullinen. Miksi minun pitää huolehtia äidistäni, joka ei koskaan huolehtinut minusta? Miksi en vain lähde ja jätä häntä yksin, kuten minutkin jätettiin? Äitini valitsi aina isäni. Ei koskaan minua. Miksi minäkin en voisi valita omaa elämääni ja olla huolehtimatta?
Pohdiskelen lapsuuttani. Isäni ja hänen sukunsa jäi minulle vieraaksi. Emme juurikaan perheenä vierailleet isäni sukulaisissa, koska siellä kaikki käyttivät alkoholia ja tappelivat kännissä. Minä pelkäsin isoisääni, jolla oli tumma ääni ja kovakouraiset kädet. Äitini suku taasen oli täysi vastakohta; insinöörejä, jotka nauttivat korkeintaan viiniä hyvän ruuan kera tai oluen saunan jälkeen. Kukaan ei huutanut ja kodit olivat aina siistejä. Olimme kahden hyvin erilaisen perhekulttuurin puristuksessa. Emme kuuluneet kumpaankaan. Enkä minä kuulunut oikein mihinkään. Koulussa tunsin aina olevani erilainen, ulkopuolinen. Kannoinhan suurta salaisuutta lapsen harteillani. Harrastuksia minulla ei oikein ollut, kukaan ei koskaan kysynyt, mikä minua kiinnostaa. Äitini ei koskaan kysynyt, mikä minua kiinnostaa. Se saa minut surulliseksi, pettyneeksi ja hetkittäin katkeraksi. Miksi hän valitsi aina isäni?
Äitini selvisi hengissä ja kotiutui omakotitaloonsa, jossa pystyy kotiavun turvin elämään. Minä käyn kaupassa, teen ruuat ja huolehdin pyykit. Maksan laskut ja hoidan talon kunnossapidon. Miksi minä huolehdin, vaikka minusta ei huolehdittu? Olenko minäkin riippuvainen äidistäni? Vai onko tämä kuitenkin vain valinta, jossa haluan päättää sukupolvien välinpitämättömyyden kehän ja toimia toisin? Omat lapseni ovat saaneet kaiken sen, mistä minä jäin paitsi. Miksi en soisi huolenpitoa, hellyyttä ja rakkautta myös äidilleni? Hän on kuitenkin ainoa äitini ja elämä on tässä ja nyt.
Yksinhuoltajaäitini kärsi alkoholismista. Olen vanhin sisaruksista. Pääsin muuttamaan omilleni 18-vuotiaana. Äitimme menehtyi samoihin aikoihin. Lukion käytyäni sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani.
Työelämään päästyäni koin tarvetta suoriutua tehtävistä mahdollisimman moitteetta. Jos esimies asetti jonkin tavoitteen, koin lähes pakottavaa tarvetta suoriutua tehtävästä ja mieluiten erinomaisesti.
Vaihdettuani työpaikkaa, tunnollisuuteni töissä huomattiin. Minulle tarjottiin yhä vastuullisempia tehtäviä. Olin todella ihmeissäni, näkikö joku todella että minä osaan jotakin?
Vastuun kasvaessa koin yhä suurempaa tarvetta näyttää olevani luottamuksen arvoinen. Asuin työpaikkamme lähellä. Eräänä iltana olin jo yöpaidassa menossa nukkumaan, kun puhelimeeni tuli viesti. Erään työntekijän kulkuavain ei toiminut ja hänen pitäisi päästä sisälle toimipaikkaan. Nousin sängystä ja puin vaatteet ja riensin avaamaan oven. Seuraavana päivänä mainitsin esihenkilölleni että kävin avaamassa oven vaikka olin jo mennyt nukkumaan. Hämmästelyn jälkeen asia jäi siihen.
Huomasin sisälläni tarvetta suorittaa ja selviytyä mahdottomistakin vaatimuksista. Jos asetetut tavoitteet eivät toteutuneet, en milloinkaan ajatellut että annetut tavoitteet olisivat epärealistiset. Ajattelin että olen itse huono sen vuoksi etten pääse tavoitteeseen. Ponnistelin omasta hyvinvoinnista ja omista tarpeista piittaamatta.
Vastuuntuntoinen asenne ja reipas esiintyminen toi jatkoa työnjohtotehtäville. Erään kerran olin uudessa toimipaikassa toimistossani koneen äärellä. Työntekijät sanailivat toisilleen jatkuvasti ja meteli oli yleensä melko voimakas. Vaikka keskityin tekemään työtä koneella, kuulostelin tuotantotilan menoa jollain tuntosarvella huomaamattani. Yhtäkkiä keskustelun sävy tuotantotilassa muuttui ja riensin välittömästi paikalle. Alkamassa oli työntekijöiden kesken jokin riita. Arvelen että tilanteen jatkuva tarkkailu on seurausta lasisen lapsuuden kokemuksistani.
En tiedä johtuuko lasisesta lapsuudesta vai onko ominaisuus muutoin luonteessani. Joka tapauksessa yhä vieläkin aistin ympäristöäni laajemmalti kuin ehkä tavallisesti olisi tarpeen. Kyseinen ominaisuus on niin syvään juurtunut, etten koe sitä raskaaksi. Siitä on jopa mielestäni hyötyä esimiestyössä ja työelämässä.
Minulle on helppo havaita ihmisistä missä mielentilassa he ovat ja ymmärtävätkö he mitä puhun. Tämä auttaa työssäni esimerkiksi tarjoamaan enemmän tukea sitä tarvitsevalle vaikka perehdytystilanteessa.
Silloin kun työilmapiiri on huono enkä saa mitään vastakaikua tekemiselle, koen helposti uupuvani. Myös huonosti johdettu työyhteisö herättää minussa negatiivisia tuntemuksia, kukaties lasisen lapsuuden ja lapsuudessa koetun turvattomuuden ja epäjohdonmukaisuuden vuoksi. Tämän vuoksi omien rajojen vetäminen ja sen opettelu on ensiarvoisen tärkeää. Kukaan ei pidä puoliasi, jos et sinä itse.
Lapsuuden kokemukset ja aikuisuuden ihmissuhteet
Ihmissuhteet ovat monelle lasisen lapsuuden kokeneelle aikuiselle vaikea, mahdollisesti aikuisuuden jopa vaikein rasti. Lasinen lapsuus ei tarkoita, että kaikilla sen kokeneilla olisi erityisen paljon ihmissuhdeongelmia, mutta ne ovat tavallisia, kun on tullut satutetuksi lapsuuden läheisissä ihmissuhteissa.
Lapsuudenkokemusten vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi ystävyyksissä, parisuhteessa, vanhemmuudessa ja työelämän vuorovaikutuksessa.
Sinusta voi tuntua siltä, että pärjäät hyvin monissa vuorovaikutussuhteissa päällisin puolin. Moni onkin erityisen empaattinen, muut huomioonottava ja hyvä lukemaan toisten tunteita. Nämä ovat ihailtavia ja tärkeitä ihmissuhdetaitoja. Haasteita saattaa tulla siinä kohtaa, kun ihmissuhde alkaa syventyä ja läheisyys lisääntyy. Toiseen kiintyminen ja luottaminen voi muuttua vaikeaksi.
Ystävyyssuhteet
Lapsuudessa opitut selviytymiskeinot voivat heijastua ystävyyssuhteisiin. Jos jo lapsena on tottunut keskittymään toisten tunteisiin ja tarpeisiin, saattaa aikuisiällä huomata olevansa se, joka aina kuuntelee ja auttaa – mutta ei osaa itse pyytää apua. Toiset taas vetäytyvät ystävyyksistä peläten, ettei ole riittävä. Hyvissä ystävyyssuhteissa on kuitenkin mahdollista oppia, että ystävyys voi olla molemminpuolista, tasavertaista ja turvallista.
Parisuhde
Lapsuuden turvattomuus voi tehdä läheisyydestä ja sitoutumisesta haastavaa. Haasteet voivat näkyä konfliktien pelkona, vaikeista tilanteista vetäytymisenä tai kumppanin miellyttämisenä oman hyvinvoinnin kustannuksella. On myös tavallista, että normaalit, arkiset tilanteet voivat herättää suhteettoman voimakkaita reaktioita.
Kiintyminen ja avautuminen saattavat pelottaa, koska läheisyys voi tarkoittaa myös riskiä uudelleen haavoitetuksi tulemisesta. Pelko tulla hylätyksi tai joutua kärsimään toisen ihmisen tekojen vuoksi, on suuri.
Itsensä suojeleminen on ymmärrettävää, ja lasisen lapsuuden kokeneella suojamuurit voivat olla korkeat. Valitettavasti suojamuurit estävät myös myönteiset, korjaavat ihmissuhdekokemukset ja voivat johtaa yksinäisyyteen. Turvallisessa ja luotettavassa parisuhteessa on mahdollista harjoitella luottamusta, tunteiden ilmaisua ja rajojen asettamista, jolloin lapsuudenkokemusten aiheuttamat haavat voivat alkaa parantua.
Ihmissuhteet työelämässä
Lasisen lapsuuden kokenut saattaa työntekijänä pyrkiä välttämään konflikteja tai olla haluton ottamaan riskejä, koska virheiden tekemisen ja epäonnistumisen pelko on suuri. Monet päätyvät myös ylisuorittajaksi, joka tekee enemmän kuin olisi tarpeen, kantaa vastuuta myös muiden tehtävistä ja hakee hyväksyntää olemalla supertyöntekijä. Tämä voi kuitenkin johtaa uupumukseen, jos omat rajat unohtuvat.
Joillakin lapsuudessa koettu epävarmuus näkyy alisuorittamisena. Jos ei luota omiin kykyihin, saattaa vältellä tilanteita, joissa joutuu näyttämään osaamistaan tai ottamaan vastuuta. Molemmat ääripäät – ylisuorittaminen ja alisuorittaminen – voivat vaikeuttaa työelämässä toimimista ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista.
Toisaalta lapsuudessa opitut selviytymiskeinot voivat tuoda työelämään myös vahvuuksia. Moni lasisen lapsuuden kokenut on empaattinen, hyvä havainnoimaan muiden tunteita ja loistava sovittelemaan. Nämä taidot voivat olla työyhteisössä arvokkaita. Ymmärtämällä omia toimintamalleja ja niiden taustaa voi asettaa omat rajat ja löytää itselle sopivan tavan olla ja toimia myös työyhteisössä.
Mistä aloittaa?
Jos ihmissuhteet tuntuvat vaikeilta, pysähdy pohtimaan, mistä toimintamallisi kumpuavat ja mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ihmissuhteissa. Tee havaintoja toiminnastasi ja harjoittele ajatustesi ja tunteittesi sanoittamista ääneen toiselle. Ihmissuhteet vaativat myös riskinottoa – on uskallettava olla haavoittuvainen.
Lapsuudenkokemusten vaikutusten ymmärtäminen voi helpottaa hyvien ja turvallisten ihmissuhteiden luomista. Sellaisten, jotka tekevät aidosti hyvää juuri sinulle.
Keskustelu ammattilaisen kanssa voi auttaa sinua näkemään yhteyden lapsuuden ja nykyhetken välillä sekä löytämään uuden tavan kohdata itsesi ja muut. Sinulla on mahdollisuus muuttaa suuntaa.
- Parisuhdekeskus Kataja tarjoaa maksutonta tukea parisuhteeseen verkossa ja puhelimen välityksellä sekä järjestää kaikille avoimia parisuhdeteemaisia tapahtumia.
- Väestöliitto tarjoaa maksutonta tukea muun muassa pariskunnille sekä päivystys- että ajanvarauksella toimivan chatin välityksellä.
Tehtävät
Tämän harjoituksen avulla hahmotat, minkälaisia ihmissuhteita elämässäsi on ja minkälaisia toiveita sinulla on niiden suhteen.
- Pohdi, ketä lähipiiriisi kuuluu ja miksi. Voit arvioida, kuka on sinulle läheinen ja kenen taas toivoisit olevan läheisempi.
- Piirrä ympyrä esim. paperille tai puhelimeen. Se ympyrä edustaa sinua.
- Piirrä toinen ympyrä sen ympärille. Laita tähän ympyrään ne ihmiset joihin luotat ja jotka ovat sinulle läheisimpiä.
- Piirrä kolmas ympyrä muiden ympärille. Tähän laitetaan ihmiset joiden kanssa vietät aikaa silloin tällöin.
Kun olet sijoittanut ihmisiä ympyröihin, pohdi seuraavaa:
- Onko siellä joku, kenen kanssa haluaisit olla läheisempi?
- Kaipaisitko sinne lisää läheisiä?
- Millaisia askelia voisit ottaa muutoksen eteen?
Lähde: Mielenterveystalo
Lukuvinkkejä
Klikkaa kansikuvaa: kortin kääntöpuolella on lyhyt esittely teoksesta.
Kuunteluvinkki
Anna arvio osiosta
Vieraskirja
Millaisia haasteita sinulla on ollut ihmissuhteissa? Mitä hyviä asioita olet tuonut omasta lapsuudesta ihmissuhteisiisi?
Julkaisemme vieraskirjaan lähetettyjä viestejä tällä sivulla. Poistamme viesteistä mahdolliset tunnistetiedot. Valitettavasti emme pysty vastaamaan vieraskirjan viesteihin, mutta jos toivot vastausta viestiisi, lähetä se neuvontapalvelussa
Keräämme kokemuksia sisällön kehittämiseksi. Huomioithan, että voimme hyödyntää lähettämiäsi tietoja toiminnan markkinoinnissa, viestinnässä sekä tutkimuskäytössä.
Kysymyksiä tai palautetta? [email protected]
Tykkää, jaa, kommentoi