”Apua saavat lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden luottoaikuisia” 

Järvenpääläinen Marjo Hellberg päätyi paikalliseen jalkapalloseuraan töihin lastensa harrastusten kautta jo muutama vuosikymmen sitten. Jos seuran lapsilta, nuorilta ja heidän vanhemmiltaan kysyttäisiin, Marjon nimi nousisi esiin luottoaikuisena, jonka apuun voi aina turvautua.  

”Olin kolmen lapseni koulu- ja harrastustoiminnassa aktiivisesti mukana. Nykyään aikuisina he asuvat jo omillaan ja ovat lopettaneet jalkapallon, mutta minulle seuratoiminnasta on tullut elämäntapa”, Marjo kertoo. 

Tuhansien lasten ja nuorten kanssa työskennellyt Marjo ei itse valmenna, mutta osana seuratyötä hän koordinoi seuran stipendirahastoa ja vapaaehtoisena erityisryhmä Vaparin toimintaa, Naisten edustusjoukkuetta sekä osallistuu aktiivisesti varainhankintaan ja talkootöihin.  

”Liikkumisen riemu ja harrastamisen ilo kuuluvat kaikille. Joukkue merkitsee sitä, että autamme toisiamme myös vaikeina aikoina. Tuemme perheitä, jotta lapsen pelaaminen voisi jatkua, vaikka vanhempien taloudellinen tilanne olisi tiukka. Joskus jo se, että harrastusmaksusta saa 20 euroa pois, voi auttaa”, hän sanoo.  

Marjo muistuttaa, ettei avun tarvitse aina olla rahallista, vaan välittämisestä voi kertoa myös teoilla.  

”Kun itse kuskasin lapsia harrastuksiin, tarjosin kyytiä aina muillekin joukkuelaisille ja tein eväät usein koko porukalle. Takapenkillä leivistä, pillimehusta tai pullista riemuitsevat lapset yltyivät usein kertomaan kuulumisiaan ja ajatuksiaan.” 

Apua saanut nuori on nyt itse luottoaikuinen 

Kun Lasinen lapsuus -toiminta etsi Luottoaikuiset-kampanjaan kuvattavia, Marjon ystävä Amanda tiesi heti, kenet ilmoittaa. Jalkapallo yhdisti heidät aikoinaan, ja Marjo on ollut Amanda elämässä turvallinen luottoaikuinen. 

”Amanda valmensi tyttäreni jalkapallojoukkuetta. Hän oli pienille pallotytöille tärkeä esikuva, vaikka oli itsekin vasta 18-vuotias. Olimme paljon tekemisissä, sillä puuhasin paljon joukkueen toiminnassa, olin leireillä ja turnauksissa auttamassa”, Marjo kertoo. 

”Kun Amanda menetti oman äitinsä, hänestä tuli osa perhettämme ja olemme edelleen tiiviisti tekemisissä. On ollut ilo seurata hänen kasvuaan ja olla tukena elämän eri käänteissä. Amandasta on kasvanut upea luottoaikuinen, joka auttaa työssään lapsia ja nuoria.”, Marjo kertoo. 

Kodin menettäminen ravisteli perusturvallisuutta 

Auttajan ja autettavan roolit voivat elämässä vaihtua yllättäen. Kun Marjon perheen kotitalo paloi vuonna 2013, Amanda oli tukena. 

”Onneksi kukaan ei ollut kotona tulipalon alkaessa. Amanda oli ensimmäisten joukossa auttamassa ja laittoi tukikeräyksen pystyyn, jotta saisimme lahjoituksina vaatteita ja tavaroita väliaikaiseen kotiimme”, Marjo muistelee.  

”Koti on tunne ja turvasatama, jonka menettäminen ravistelee perusturvallisuutta. Olin todella pahassa ahdingossa ja rahapulassa, mutta kaikesta voi selvitä. Kokemus ei välttämättä vahvistanut, mutta se muutti ajatusmaailmaani”, hän jatkaa.  

Marjon perhe ja ystävät, työkaverit ja naapurit sekä tuntemattomat auttoivat. 

”Olin ja olen edelleen kiitollinen kaikesta avusta. Jos olin jo aiemminkin ollut kova auttamaan muita, tulipalon jälkeen tunne vahvistui entisestään. On hyvä muistaa, että joskus ne vahvimmatkin luottopakit tarvitsevat tukea ja apua. Kahvikupposen tarjoaminen, ystävällinen katse tai pienikin hyväntahdon ele riittää kertomaan välittämisestä.”