Miten lapsi oireilee, kun kotona juodaan haitallisesti?

Lapsen hätä ei aina näy samalla tavalla. Yksi lapsi vetäytyy omiin oloihinsa. Toinen alkaa huolehtia muista. Kolmas käyttäytyy levottomasti tai uhmakkaasti. Joku taas on erityisen kiltti ja tunnollinen. Hän pärjää koulussa hyvin ja näyttää ulospäin siltä, että kaikki on kunnossa.

Lapsen kannalta ratkaisevaa ei ole vain se, kuinka paljon aikuinen juo. Tärkeää on se, miten juominen vaikuttaa lapsen arkeen ja turvallisuuden tunteeseen. Lapsella tulisi olla mahdollisuus olla lapsi, eikä kantaa aikuisille kuuluvaa huolta.

Lapsen oireilu voi näkyä monella tavalla

Saman perheen lapset voivat kokea vanhemman juomisen eri tavoin. Kokemukseen vaikuttavat esimerkiksi lapsen ikä ja luonne. Myös sisarussuhteet, muut läheiset ihmiset ja kodin ilmapiiri vaikuttavat siihen, miten lapsi reagoi.

apsen kuormitus voi näkyä mielialassa ja käyttäytymisessä. Lapsi voi olla tavallista alakuloisempi, pelokkaampi tai levottomampi. Hän voi vetäytyä muiden seurasta tai olla jatkuvasti väsynyt. Joskus lapsen paha olo näkyy kehollisina oireina, kuten vatsakipuna, päänsärkynä tai univaikeuksina. Myös syömisen pulmat tai yökastelu voivat kertoa kuormituksesta.

Lapsi voi myös alkaa vältellä kavereiden tuomista kotiin. Taustalla voi olla häpeää. Lapsi saattaa pelätä, että vanhemman juominen paljastuu ystäville tai muille aikuisille. Hän voi yrittää suojella perheen salaisuutta, vaikka tilanne satuttaa häntä itseään.

Kaikki lapsen selviytymiskeinot eivät näytä huolestuttavilta. Lapsi voi olla erityisen kiltti, tunnollinen ja muita miellyttävä. Hän voi yrittää olla aiheuttamatta lisää huolta. Hän saattaa myös yrittää pitää perheen arkea kasassa omalla käyttäytymisellään.Toinen lapsi voi reagoida aivan päinvastoin. Hän voi olla uhmakas, määräilevä tai välinpitämätön. Silloin käytös voidaan helposti nähdä vain hankalana. Taustalla voi kuitenkin olla turvattomuutta, huolta ja yksinäisyyttä.

Myös hauskuuttaminen voi olla selviytymiskeino. Lapsi voi ottaa “pellen” roolin ja yrittää keventää vaikeita tilanteita huumorilla. Silloin hänen paha olonsa voi jäädä aikuisilta huomaamatta.

Lapsi voi kantaa aikuisen vastuuta

Jos kotona on päihteidenkäytön vuoksi arvaamatonta tai turvatonta, lapsi voi alkaa huolehtia asioista, jotka kuuluisivat aikuisille. Hän voi huolehtia sisaruksista tai kodin asioista. Hän voi myös tarkkailla vanhemman vointia ja yrittää estää tilanteita pahenemasta. Lapsi saattaa kantaa vastuuta myös siitä, ettei perheen tilanteesta puhuta muille. Salaisuuden pitäminen voi olla raskasta. Samalla lapselle ei välttämättä jää tarpeeksi tilaa leikkiin, ystäviin, harrastuksiin tai omiin tunteisiin.

Lapsi voi myös menettää luottamustaan aikuisiin. Jos vanhemman lupaukset rikkoutuvat kerta toisensa jälkeen, lapsen voi olla vaikea luottaa muihinkaan aikuisiin. Siksi turvallinen ja johdonmukainen aikuinen voi olla lapselle hyvin tärkeä. Aikuisen ei tarvitse osata sanoa kaikkea täydellisesti. Usein tärkeintä on huomata lapsi, kuunnella rauhassa ja pysyä hänen rinnallaan.

Yksittäisestä oireesta ei voi päätellä, että lapsen kotona on päihdeongelma. Sama oire voi johtua monesta asiasta. Siksi on tärkeää katsoa kokonaisuutta. Onko lapsen käytös muuttunut? Vaikuttaako lapsi tavallista väsyneemmältä, hiljaisemmalta tai huolestuneemmalta? Jos lapsesta herää huoli, sitä ei koskaan kannata ohittaa.

Muutosten huomaaminen vaatii aikaa ja läsnäoloa. Tavallinen arjen kohtaaminen voi olla lapselle tärkeää. Juttelu, yhteinen tekeminen ja rauhallinen kuunteleminen voivat antaa lapselle mahdollisuuden tulla nähdyksi.

Aikuisen tehtävä on huomata ja auttaa

Kotioloista tai vanhemman juomisesta kysyminen ei vahingoita lasta. Lapsi ei ehkä halua tai uskalla kertoa heti mitään. Kysymys voi silti olla tärkeä, koska se kertoo lapselle, että asiasta saa puhua.

Lapselle voi sanoa esimerkiksi: “Huomaan, että sinulla on ollut paha mieli. Haluatko kertoa siitä?” Joskus voi kysyä suoremmin: “Onko kotona joskus sellaista, että sinua pelottaa?” tai “Onko sinulla kotona hyvä olla?” Lapselle on tärkeää sanoa myös, ettei hänen tarvitse huolehtia aikuisten asioista. Hänelle voi kertoa: “Voimme jutella tästä yhdessä. Et ole pulassa.”

Lasta ei pidä painostaa kertomaan. Tärkeintä on kuunnella rauhassa ja uskoa lasta. Lapsen pitää saada puhua omilla sanoillaan ja omassa tahdissaan.
Jos lapsi on vaarassa tai on syytä epäillä väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, tilanteeseen pitää puuttua heti. Lasten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, kun herää huoli lapsen mahdollisesta lastensuojelun tarpeesta. Tietyissä väkivaltaa tai seksuaalirikosta koskevissa epäilyissä on tehtävä ilmoitus myös poliisille.

Jos lapsen turvallisuus mietityttää, apua voi kysyä esimerkiksi sosiaalipalveluista, terveydenhuollosta, koulusta tai päiväkodista. Hätätapauksessa tulee soittaa hätänumeroon 112. Huolen kanssa ei tarvitse jäädä yksin.

Lasisen lapsuuden kokemukset voivat vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Ne voivat näkyä esimerkiksi itsetunnon vaikeuksina tai ulkopuolisuuden tunteena. Ne voivat myös vaikeuttaa toisiin luottamista ja omien tunteiden tunnistamista.

Kokemukset eivät kuitenkaan määritä koko elämää. Lapselle voi olla korjaavaa jo se, että joku aikuinen huomaa, kysyy ja ottaa hänen kokemuksensa tosissaan. Jokainen lapsi tarvitsee aikuisen, joka ei käännä katsettaan pois.

teksti: Janne Takala
lähde: https://lasinenlapsuus.fi/tyokaluja/amalia-pro/