Omat rajat lasisen lapsuuden jälkeen
Lasinen lapsuus voi opettaa tarkkailemaan muiden tarpeita niin tiiviisti, että omat rajat jäävät aikuisena huomaamatta. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten rajanpidon vaikeus voi näkyä arjessa, ihmissuhteissa ja omassa jaksamisessa – ja miten omia rajoja voi alkaa opetella lempeästi.
Lasinen lapsuus voi vaikuttaa siihen, miten aikuinen tunnistaa omat rajansa. Jos lapsuudessa on elänyt vanhemman päihteidenkäytön varjossa, on usein oppinut seuraamaan tarkasti muiden mielialoja. On pitänyt ennakoida tilanteita ja olla varuillaan. Lapsi on voinut kantaa huolta vanhemmasta, sisaruksista tai koko perheen arjesta.
Nämä taidot ovat voineet auttaa selviytymään vaikeissa oloissa. Aikuisena ne voivat kuitenkin alkaa kuormittaa. Toisten tarpeet menevät helposti omien edelle. Voi olla vaikea huomata, mitä itse tarvitsee ja missä oma jaksaminen loppuu.
Rajanpidon vaikeus arjessa ja ihmissuhteissa
Rajanpidon vaikeus voi näkyä monella elämänalueella. Opinnoissa voi olla vaikea pyytää apua, pitää taukoja tai uskoa siihen, että oma työ riittää. Työelämässä se voi näkyä liiallisena tunnollisuutena. Töitä tulee tehtyä yli omien voimien. Toisten ongelmia alkaa ehkä ratkaista silloinkin, kun ne eivät kuulu itselle.
Parisuhteessa omat tarpeet voivat jäädä syrjään. Voi olla vaikea sanoa, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Joskus on myös vaikea huomata, että suhde kuormittaa enemmän kuin kannattelee. Perheen ja suvun kanssa rajat voivat olla erityisen vaikeita. Vanhoihin rooleihin voi luisua huomaamatta takaisin. Voi tuntua siltä, että pitää olla aina tavoitettavissa, joustaa ja ymmärtää.
Rajanpidon vaikeus voi näkyä myös ystävyyssuhteissa. Jotkut suhteet voivat olla epätasapainossa. Toinen jakaa paljon, pyytää paljon ja tarvitsee paljon, mutta vastavuoroisuutta on vähän. Silloin voi alkaa tuntua siltä, että oma tehtävä on olla kuuntelija, auttaja tai kannattelija.
Rajan ylitys ei aina näytä aluksi suurelta asialta. Se voi alkaa pienistä joustoista. Vastaat viestiin, vaikka olet väsynyt. Perut oman menosi, koska joku toinen tarvitsee apua. Kannat vastuuta tilanteesta, jota et voi oikeasti ratkaista.
Vähitellen oma elämä voi kaventua. Arki alkaa pyöriä toisen ihmisen voinnin, kriisien tai vaatimusten ympärillä. Oma lepo, ilo ja rauha jäävät sivuun. Silloin voi olla vaikea pysähtyä kysymään: mitä minä haluan, mitä minä jaksan ja mikä kuuluu minulle?
Moni kokee syyllisyyttä, kun yrittää pitää rajoistaan kiinni. Ei sanominen voi tuntua väärältä. Etäisyyden ottaminen voi tuntua julmalta. Varsinkin omaan vanhempaan liittyvä rajaaminen voi herättää surua ja ristiriitaisia tunteita.
Rajat eivät silti tarkoita välinpitämättömyyttä. Ne eivät ole rangaistus toiselle ihmiselle. Rajat ovat tapa suojata omaa elämää, jaksamista ja turvallisuutta. Raja voi olla se, ettei vastaa puhelimeen keskellä yötä. Raja voi olla se, ettei anna rahaa. Raja voi olla se, ettei jää tilanteeseen, jossa itseä kohdellaan huonosti. Joskus raja voi tarkoittaa myös sitä, että yhteydenpitoa vähennetään tai se katkaistaan kokonaan.
Omia rajoja voi opetella vähitellen
Oman rajan voi huomata ensin kehossa tai tunteissa. Jokin alkaa kiristää. Väsyttää. Ärsyttää. Ahdistaa. Tulee tunne, että tätä on liikaa. Näitä merkkejä kannattaa kuunnella. Ne eivät tarkoita, että olet huono tai itsekäs. Ne voivat kertoa, että olet ylittänyt oman jaksamisesi rajan.
Rajan tunnistaminen voi alkaa pienestä pysähdyksestä. Mitä minussa tapahtuu juuri nyt? Haluanko auttaa, vai tunnenko pakkoa? Onko tämä minun vastuullani? Mitä minulle tapahtuu, jos jatkan näin?
Näihin kysymyksiin ei aina löydy nopeita vastauksia. Se on ymmärrettävää. Jos omia rajoja ei ole saanut lapsena harjoitella turvallisesti, niiden opettelu aikuisena voi tuntua vieraalta.
Harjoittelu voi alkaa pienistä sanoista. “En jaksa nyt.” “Tarvitsen aikaa.” “En voi auttaa tässä.” “Haluan miettiä ensin.”
Aluksi rajojen pitäminen voi herättää syyllisyyttä. Se ei tarkoita, että raja olisi väärä. Usein se kertoo siitä, että toimit uudella tavalla.
Rajoja voi olla helpompi opetella toisen ihmisen tuella. Apua voi saada terapiasta, vertaistuesta, keskusteluista ja kirjoittamisesta. Jo se voi helpottaa, että joku toinen ymmärtää, miksi rajan pitäminen tuntuu niin vaikealta.
Sinun ei tarvitse osata kaikkea heti. Riittää, että alat huomata itseäsi vähän paremmin.
Omat rajat eivät vie sinulta kykyä välittää muista. Ne voivat auttaa sinua olemaan enemmän oman elämäsi puolella.
teksti: Janne Takala
Lue lisää itsestä huolehtimisesta: Myötätuntoinen suhtautuminen itseen – Lasinen lapsuus
Tykkää, jaa