Ulkoa ehjä, sisältä rikki

Nimimerkki: ()

Oma isäni on alkoholisti. On ollut niin kauan kuin muistan ja todennäköisesti tulee aina olemaankin. Äitini on raitis, vanhempani ovat kuitenkin vielä yhdessä. Isäni juominen on vaikuttanut minuun vahvasti; koen siitä syyllisyyttä joka päivä, itsetuntoni on surkea ja tuntuu, että en koskaan ole tarpeeksi hyvä. Alkoholisti ei voi parantua, ellei sitä itse halua. Alkoholismi on koko perheen sairaus, ja siksi minusta onkin epäreilua muita perheenjäseniä kohtaan, jos alkoholisti ei halua hoitoon. Alkoholismi on jättänyt ikuiset arvet – sekä minulle, että koko muulle perheelle.

Ilman raitista ja vahvaa äitiäni tuskin olisin edes tässä jamassa. En ymmärrä, miten hän on jaksanut itse katsoa alkoholisti-isääni näin kauan…
On vaikea kuvitella, millaista perheemme elämä olisi ilman isäni alkoholismia. Todennäköisesti kaikki olisivat itsevarmempia ja avoimempia. Ei tarvitsisi pelätä laiminlyömistä ja haukkumista, ei ainaista huutamista ja riitelyä. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus raittiisiin vanhempiin.