Elämäni

Nimimerkki:

Olin silloin teini-ikäinen, kun äitini juominen alkoi olla jo iso meidän arkea. Öitä tuli valvottua usein arkenakin, kun äiti saapui baari ”ystäviensä” kanssa jatkamaan iltaa kotiimme. Ystävien piikittelevät kommentit olivat kaikkein pahimpia ”näin sun äitis, se oli ihan kännissä”, kotona oli paha olla ja kukaan kavereista ei sitä oikein tainnut ymmärtää. Usein oli todella yksinäinen olo.

Oma veli joka koki sen saman antoi voimaa. Ja parhaan ystävän perhe, joka tiesi tilanteen meillä kotona, antoi toivoa tulevaisuudesta.

Nyt olen jo aikuinen ja tässä hetkessä äitini olisi voinut olla upea mummi lapsilleni.