Hellu

Nimimerkki:

Isäni joi jatkuvasti koko lapsuuteni ajan ja oli ryyppyreissuillaan monia viikkoa. Äiti teki kahta työtä elättääkseen meidät ja näin ollen ei ollut koskaan kotona. Lapsuuttani muistellessani tajusin ettei minulle ole mitään muistoja isästä tai isän kanssa tehdyistä asioista. Muistan yölliset pakomatkat tädin luo, äiti vain haki sängystä ja sitten juostiin. Kavereita ei voinut koskaan tuoda kotiin isän siellä ollessa, ja isä puuttui aina kaikista perhejuhlista. Yhteisiä valokuvia koko perheestä ei ole sitten minun ristiäisten.

Isäni kuoli 5 vuotta sitten, minun ollessani 19 vuotias. Minua surettaa etten saanut koskaan tutustua siihen ihmiseen, johon äitini on aikoinaan ihastunut. Itse en käytä alkoholia sillä en halua vaikuttaa humalaiselta ääliöltä kuten isäni. Veljeni vaimoineen ovat kuitenkin sillä tiellä ja sydämeni itkee kun näen heidän lapsiensa kokevan saman mitä me koimme silloin.

Toivoisin, että minulla olisi edes yksi hyvä muisto jostain yhteisestä tekemisestä tai vaikkapa retkestä. Jotain iloista ja mukavaa, josta olisi voinut ylpeänä kertoa muille eikä aina vain salailla viikonlopun tapahtumia.