Melina

Nimimerkki: ()

Vanhemmillani oli runsasta alkoholin käyttöä kun olin lapsi ja nuori.  Mutta he olivat valinneet minulle parhaimmat kummit.

Erityisesti yksi näistä oli minun tukipilari koko lapsuuden ja nuoruuden. Hän on ollut minulle kuin isä. Hän otti minut hoitoon ekaa kertaa kun olin 3-4v. Ainakin kertomien mukaan. Ehkä jopa aiemmin. Hän teki minun kanssani asioita ja vietti kanssani aikaa.

Nuorena minulla oli oma huonekin hänen luonaan, jonne sain mennä koska vain. Ilman tätä ihmistä en tiedä missä olisin nyt. Olen todella onnekas, että minulla oli tälläinen tuki ja turva elämässä. Ja olen kiitollinen hänelle, että hän panosti niin paljon meidän väliseen suhteeseen ja halusi olla tukena ja turvana.

Aloitin siis vasta käymään terapiassa kun olin 15-vuotias. Terapialausuntoja myöhemmin lukiessani näin, että olin ”ikäistään nuoremman olonen” ja ”kaipaan aikuisen tukea”.

Sainkin sitä tukea kummiltani, mutta toki nuorena ja teininä olisin kaivannut elämääni vielä enemmän ihmistä, joka ohjaa oikeaan suuntaan. Vanhempani eivät sellaisia osanneet, kyenneet tai halunneet olla.