Sienna

Nimimerkki: ()

Vanhempien juominen aiheutti suurta pelkoa ja ahdistusta. Kännissä vanhemmat olivat kuin tuntemattomia ihmisiä, joita selkeästi kiinnosti entistä vähemmän lapsen hyvinvointi. Selvinä hetkinä molemmat olivat äreitä, varmaankin todellisuuden ja parisuhteen ongelmien iskiessä tajuntaan. Kummatkin kuitenkin uskoivat olevansa hyviä vanhempia. Joskus harvoin äidilleni tuli joku ihme puuska, jolloin hän yhtäkkiä tuli halimaan ja pussaamaan, ja se tuntui yhtä ahdistavalta kuin joku ventovieras olisi tullut kimppuun. Työnsin äidin pois. Tällaiset lapsen oikuttelut johtuivat lapsesta itsestään tietenkin… En usko, että tilanne olisi muuttunut, jos minulla olisi ollut kyky pukea kokemukseni sanoiksi. Siitä olisi seurannut vain huutoa. Juomisen takia kaikkia lapsuusmuistojani verhoaa ”tumma varjo”. Vaikka joskus harvoin oli hetkiä, jolloin kummatkin olivat selvinpäin, silloinkin tuo varjo oli läsnä – yhdistelmä menneen aiheuttamaa ahdistusta ja tulevan pelkoa. Yhä tänäkin päivänä vanhempieni mielestä he eivät ole tehneet mitään väärin – olen 28-vuotias.

Ainoa pakokeinoni oli mennä kavereitteni luokse yöksi tai olin ulkona koko päivän tullen kotiin vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Olin pahimpina kausina joka viikko jossakin yökylässä. Seurasin kuinka kavereiden vanhemmat käyttäytyivät. He oli olivat mukavia ja lämpimiä ja tunsivat lapsensa ja olivat näistä kiinnostuneita, jopa minultakin kyseltiin mistä pidän jne. mikä oli aivan uutta – joku on kiinnostunut minusta, minulla on merkitys! Ymmärsin hyvin aikaisin, että minulla on vain käynyt huono tuuri perheen kanssa. Ajattelin, että jos vain kestän kaiken, tulee aika jolloin olen tarpeeksi vanha muuttamaan kotoa pois. Tuskallisten vuosien jälkeen tuo hetki tuli, muutin opiskelujen varjolla 15-vuotiaana kotoa pois.

Jos vanhempani eivät olisi käyttäneet alkoholia, olisimme varmaan yhteydessä edelleenkin. Katkaisin välit, sillä kotoa pois muutettuani sain viikoittain kännipuheluita, tuntui kuin alkoholismista ei mitenkään pääsisi eroon. Lisäksi huomasin nuorena aikuisena, että omat vanhemmat eivät tunne minua ollenkaan. Eihän kumpaakaan ollut minun elämäni hirveästi kiinnostanut. Se ei varmaan tietoinen valinta ollut, mutta päivittäiset oluet ym. veivät huomion.

Pidän ihmisten seurasta, mutta päädyn kuitenkin aina viettämään aikaa erakkona yksin omassa asunnossa. Ihmisillä joilla on ollut hyvä lapsuus tuntuvat jotenkin niin huolettomilta ja rohkeilta.