Polyvagaaliteoria ja sydänyhteys

Polyvagaaliteorian mukaan varhaiset ihmissuhteet ja kokemukset niissä vaikuttavat merkittävällä tavalla hermostoomme ja sen säätelykykyyn. Turvallinen kasvuympäristö ja turvalliset aikuiset lapsuudessa tukee lapsen hermoston säätelykyvyn kehittymistä suotuisaksi. Turvaton kasvuympäristö taas altistaa lasta stressille ja jos lasta ei riittävästi auteta tunnetilojen säätelyssä, hänen hermostonsäätelykyvyt jäävät puutteellisiksi.

Päihdeympäristön vaikutukset lapsen kasvuun ja kehitykseen ovat kiistattomat. Lasta traumatisoi voimakkaasti huoltajien päihteiden käytön sivusta seuraaminen ilman keinoja vaikuttaa tilanteeseen. Lapsen haastavat kotiolot vaikuttavat suoraan myös selviytymiseen kouluympäristössä. Jatkuva ahdistus perheen tilanteesta voi hankaloittaa lapsen oppimista koulussa.

Sydänyhteyden luominen lapseen

Lapselle sydänyhteys tarkoittaa nähdyksi tulemista, arvokkuuden kokemusta omana ja ainutlaatuisena itsenään. Jokaisessa hetkessä rakennetaan sydänyhteys. Jokainen kosketus, jokainen katse ja jokainen puhe on mahdollisuus sydänyhteyden luomiseen toisen kanssa. Sydänyhteys on mahdollinen kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi, eli silloin, kun vatsanpuoleinen vagushermo on aktiivinen.

Aikuinen tekee tietoisen valinnan rakentaa yhteyttä lapseen silloin, kun hän viestittää lapselle, että aikuinen kuulee lapsen syvimmät tarpeet ja on aina lapsen puolella. Jokainen meistä kaipaa sydänyhteyden tunnetta myös itseemme. Me kaikki saamme erehtyä ja olla haavoittuvaisia – se on inhimillistä. Hyvin tärkeää on se, että sanoitamme sen lapselle ja siten ohjaamme häntä inhimillisyyteen sekä pyydämme itse lapselta tarpeen mukaan myös anteeksi.

Sydänyhteys avautuu, kun olemme vihreässä vatsanpuoleisen vagushermon aktivoimassa tilassa. Vatsanpuoleinen kiertäjähermomme aktivoituu silloin, kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Se kehittyy lapsella vahvaksi olotilojen säätelijäksi yhdessä aivojen kuorikerroksen etuosan kanssa silloin, kun lapsi on saanut rakastavaa, turvallista ja kehityspeilinä toimivaa vanhemmuutta. Mikäli lapsi on saanut lapsuudessaan kokea turvallisuutta, niin hänellä toimii hyvin hermojen ja aivojen välinen yhteys. Tällöin hän pystyy luontaisesti säätelemään omia puolustusreaktioitaan eli sympaattisen hermoston ja selänpuoleisen kiertäjähermon reaktioita.

Aivot ja autonominen hermostomme on aina jossain tilassa. Sympaattinen hermosto aktivoituu vaaratilanteessa. Parasympaattinen kiertäjähermo aktivoituu silloin, kun uhkaava tilanne on niin suuri, että se ylittää ihmisen käsittelykyvyn. Tällöin ihminen lamaantuu ja hänen hermoyhteytensä katoaa kokonaan, eikä hänellä ole yhteyttä omaan kehoonsa. Polyvagaalisen teorian kautta tarkasteltuna turvatonta lapsuutta elävä lapsi on jatkuvassa stressitilassa, eikä ole kykenevä oppimaan, mikä pätee myös aikuisiin.

Hermoston säätelyn tukeminen harjoitusten avulla

Hengitysharjoitteiden avulla voimme muuttaa autonomisen hermostomme tilaa. Koulupäivän aikana voidaan tehdä rituaaleja, jotka auttavat siinä, että lapset ja aikuiset tulevat tietoiseksi omasta kehostaan. Nämä yhteiset harjoitukset maadoittavat sekä aikuisia että lasta. Tämä auttaa lapsia ja aikuisia palaamaan omaan kehoonsa ja sitä kautta keskittymään oppimiseen. Harjoitteet voivat olla rutiininomaisesti osana koulutyöskentelyä ja toivottavasti niistä tulisi luontainen tapa toimia ryhmässä. Harjoitteet eivät ole yksittäisiä oppitunteja vaan toimivat lyhyinä tuokioina opetuksen tukena. Näitä tilanteita voisi esimerkiksi olla ruokailuun lähtö, siirtymätilanteet ja tunnin aloitus.